Työnorsujen koulutus

Kesyjä norsuja käytetään yleisesti työjuhtina Nepalin eteläosien luonnonsuojelualueilla ja luontomatkailussa. Perinteisesti norsujen kouluttajat ovat uskoneet, että kivun ja pelon aiheuttaminen norsuille on välttämätöntä niiden hallitsemiseksi. WWF on tuonut vaihtoehdoksi uuden, eläinystävällisen norsunkoulutusmenetelmän. Se on otettu Nepalissa innostuneesti vastaan.

WWF:n tarjoamat uudet, eläinten käyttäytymistutkimukseen perustuvat koulutusmenetelmät mahdollistavat työnorsujen hallitsemisen ilman väkivaltaa. © Minna Tallberg / WWF

Luonnonvaraiset norsutkin hyötyvät

Hankkeesta hyötyvät välillisesti myös luonnonvaraiset norsut ja muu alueen luonnonsuojelu. Luonnonsuojelutyöntekijöiden työturvallisuus paranee, kun työnorsuista tulee uusien inhimillisten koulutusmenetelmien ansiosta aiempaa vähemmän hyökkääviä ihmisiä kohtaan.

Aiempaa tehokkaammat koulutusmenetelmät tarjoavat ratkaisuja myös muun muassa luonnonvaraisten norsujen suojaamiseen tuberkuloosilta. Tuberkuloosia esiintyy Nepalissa sekä ihmisten että työnorsujen keskuudessa. Luonnonvaraisten norsujen kohtaamiset työnorsujen kanssa aiheuttavat jatkuvan riskin tuberkuloosin leviämisestä uhanalaiseen luonnonvaraiseen norsupopulaatioon.

Jos työnorsut saadaan testattua tuberkuloosin varalta, tiedetään, mitkä yksilöt on tarpeen eristää ja hoitaa. Tähän mennessä työnorsujen testaaminen on ollut vaikeaa, koska testin onnistumiseksi norsu pitäisi saada niistämään testiastiaan juuri tietyllä tavalla. WWF:n asiantuntijaryhmä pystyy tarjoamaan koulutusmenetelmän tähänkin tehtävään.

Norsut luonnonsuojelun palveluksessa

Nepalin viidakoissa suuri osa luonnonsuojelutyöstä olisi käytännössä mahdotonta ilman työnorsuja. Suojelualueet ovat suurimmaksi osaksi tiettömiä. Monsuunitulvien aikaan tietkin ovat paljolti kulkukelvottomia.

Liikkuminen suojelualueiden tiettömissä viidakoissa liikkuminen jalan tai hevosella on enimmäkseen mahdotonta myös siksi, että onnistuneen suojelun ansiosta Nepalin eteläosien suojelualueiden tiikerikannat lukeutuvat maailman tiheimpiin. Tiikeri on yksi niitä harvoja eläinlajeja maailmassa, joka voi nähdä sekä ihmisen että hevosen osana luonnollista ruokavaliotaan.

Työnorsujen avulla luonnonsuojelualueiden vartijat partioivat alueella ja pidättävät löytämänsä salametsästäjät. Norsujen työpanos on välttämätön myös erittäin uhanalaisten intiansarvikuonojen kannanlaskennoissa ja siirto-operaatioissa.

Norsuja käytetään myös silloin, kun apua tarvitaan pelastustehtäviin, joissa mikään muu kulkuneuvo ei ole mahdollinen. Toisinaan on kyse mutaan juuttuneen sarvikuonon tai muun eläimen irrottamisesta, toisinaan tulvan saartamien kyläläisten pelastamisesta. Joskus taas puistonvartijoiden tai luontomatkailijoiden auto on hajonnut jollakin alueen harvoista teistä, ja korjaaja on saatava turvallisesti paikalle halki tiikereiden asuttaman viidakon.

Norsusafarit: matkailuelämyksiä ja luonnonsuojelun rahoitusta

Luontomatkailu on keskeinen tulonlähde Nepalin trooppisten osien suojelemisessa. Myös siinä työnorsuilla on ratkaiseva rooli. Norsujen selässä matkailijat pääsevät liikkumaan turvallisesti eksoottisissa viidakoissa ja vaikeakulkuisissa kosteikoissa. Luonnonvaraiset eläimet eivät pelkää norsuja. Niiden kyydissä matkailijat pääsevät usein seuraamaan eläinten elämää aivan läheltä.

Paitsi että norsusafarit vetävät matkailijoita ja kartuttavat luonnonsuojelualueiden käytettävissä olevaa rahaa, ne ovat nyttemmin edistäneet myös köyhän paikallisen väestön toimeentuloa. Luonnonsuojelualueiden ulkopuolella on paikallisten kyläyhteisöjen hallinnoimia kylämetsiä, joiden kestävään hoitoon kylät saavat osan kansallispuistojen pääsymaksuista. Parhaiten hoidetut kylämetsät ovat kehittyneet hyväksi elinympäristöksi monille uhanalaisille eläimille. Sen ansiosta paikalliset asukkaat voivat myös itse viedä matkailijoita maksua vastaan omilla norsuillaan omiin metsiinsä ihailemaan siellä eläviä sarvikuonoja, apinoita ja lintuja.

Miksi työnorsut tarvitsevat apuamme?

Bardin norsunkoulutuskeskus Nepalin lounaisosassa on hankkeen pilottikeskus. Kuvassa Bardian norsunkoulutuskeskuksen johtaja Chandra Man Tamang (vas.) ja hankkeen tieteellinen neuvonantaja Andrew McLean. © Ranjana Pajiyar / WWF Nepal

Nepalin työnorsut on perinteisesti koulutettu samanlaisilla menetelmillä kuin muutkin työnorsut kautta Aasian. Kouluttajat ovat uskoneet, että norsun kouluttaminen on mahdollista vain alistamalla se tarpeeksi voimakkaan ja toistuvan kivun avulla. Jotkut norsunajajat jatkavat tarpeetonta väkivaltaa myös jo koulutetun norsun työskennellessä.

Väkivaltainen kohtelu on norsulle traumaattinen kokemus. Toisinaan seuraukset ovat dramaattiset myös ihmisille. Kaikkialla Aasian norsumaissa tuttu ilmiö ovat tapaukset, joissa norsu hyökkää isäntäänsä vastaan. Kuolemantapauksia ja vakavia loukkaantumisia tapahtuu myös Nepalissa. Eläinystävällinen vaihtoehto vanhoille koulutusmenetelmille on siis myös panostus suojelualueiden ja luontomatkailun työntekijöiden työturvallisuuteen.

Norsujen kohtelussa ei useinkaan ole kyse tahallisesta julmuudesta. Sen sijaan taustalla on tiedon puute vaihtoehdoista. Nepalissa valtaosa norsunkouluttajista on köyhiä ja lukutaidottomia, ilman minkäänlaisia yhteyksiä oman maan ulkopuolelle. Siksi heillä eivät tiedä, että eläintarhoissa on kehitetty edistyneitä inhimillisiä menetelmiä norsun kouluttamiseksi esimerkiksi yhteistyöhön eläinlääkärin kanssa, tai että eläinten käyttäytymistiede tarjoaa nykyään hyvinkin yksityiskohtaista tietoa siitä, millä tavoin eläinten opettamisessa voi käyttää hyödyksi palkitsemista ja mielleyhtymien luomista.

Millaista on eläinystävällinen norsunkoulutus?

Eläinystävällisen kouluttamisen perusperiaatteita ovat

• eläimen palkitseminen,
• asteittainen totuttaminen uusiin tilanteisiin ja
• kivun aiheuttamisen välttäminen.

Pakottamisen sijasta eläin johdatellaan tekemään toivotut liikkeet, niistä palkitaan ja samaa toistetaan niin pitkään, että eläin ehdollistuu kytkemään käskysanan ja toivotun toiminnan toisiinsa. Ehdollistumisessa on kyseessä niin voimakkaiden tottumusten luomisesta, että tietyn liikkeen suorittamisesta tietyn sanan kuuluessa tulee ”toinen luonto”. Näin eläin työskentelee jatkossa myös ilman, että sitä tarvitsisi erikseen palkita suorituksista.

Nepalissa on hankkeen aikana jo havaittu, että norsunpoikaset oppivat tällä menetelmällä nopeammin kuin perinteisin keinoin. Kun poikaset kasvavat, odotettavissa on myös sama ilmiö, joka on havaittu kaikilla muillakin lajeilla eläinystävällisten koulutusmenetelmien seurauksena: norsut työskentelevät luotettavammin, eivät joudu yhtä helposti paniikkiin vaaratilanteissa ja ovat vähemmän aggressiivisia ihmisiä kohtaan.

Norsujen koulutuksen ja käytön muuttuminen väkivallattomaksi tulee hyödyttämään myös luontomatkailuelinkeinoa. Norsujen tarpeeton lyöminen norsusafarien aikana on johtanut moniin matkailijoiden tekemiin valituksiin muun muassa WWF Nepalille ja kotimaidensa eläinsuojelujärjestöille. Moni matkailija jättää tällaisen kokemuksen jälkeen tulematta enää uudestaan norsusafarille. Norsujen kohtelun paraneminen muuttaa norsusafarit aiempaa houkuttelevammiksi. Tämä lisää niiden tuomia tuloja sekä luonnonsuojelulle että ja paikalliselle väestölle.

Norsujen kouluttajat Nepalissa ovat ottaneet hankkeen innokkaasti vastaan. Myös Nepalin metsäministeriön luonnonsuojeluosasto on lähtenyt mukaan hankkeeseen.

Uraauurtava hanke kiinnostaa Aasiassa

Hankkeen päärahoittajat ovat tähän mennessä olleet WWF Suomi ja Maailman eläinsuojeluliitto WSPA. Hankkeen laajennuttua sen jatkamiseksi on perustettu oma yhdistys, Working Elephant Programme of Asia eli WEPA, jota sitäkin vedetään osin suomalaisvoimin: tiedetoimittaja, tietokirjailija ja konsultti Helena Telkänranta toimii sen puheenjohtajana. WWF Suomi on edelleen yhtenä taustayhteisöistä.

Hankkeen menestys Nepalissa on herättänyt mielenkiintoa useissa muissa Aasian maissa. Parhaillaan käynnissä ovat keskustelut saman mallin mukaisten hankkeiden käynnistämisestä Intiassa ja Indonesiassa.