---

Partakorppikotka

Partakorppikotka (Gypaetus barbatus) on Alppien suurin lintu ja yksi Euroopan harvinaisimmista petolinnuista. Tämä majesteettinen ja pelätty lintu on kiehtonut ihmisten mielikuvitusta ja on aiheena lukemattomille tarinoille. Laji oli kokonaan kadonnut Alpeilta 1900-luvulle tultaessa, mutta sen palauttaminen alueelle on onnistunut.

WWF suojelee partakorppikotkaa

© Martin Harvey / WWF-Canon

WWF auttaa uhanalaista partakorppikotkaa esimerkiksi seuraavin toimin:

• on ollut mukana tukemassa hanketta partakorppikotkan palauttamiseksi Alpeille hankkeen alusta alkaen ja
• suojelee monipuolisesti partakorppikotkan elinympäristöä, Alppeja.

Lue kansainvälisen WWF:n sivuilta lisää WWF:n työstä Alppien alueen suojelemiseksi

Partakorppikotkaa varten on myös luotu EEP-ohjelma (European Endangered Species Programme), jossa ovat mukana lajia tarhaavat eläintarhat. Se on järjestelmä, jolla suojellaan uhanalaisten lajien eläintarhoissa elävää kantaa. Lintujen kasvatusta koordinoi Wienissä sijaitseva keskus.

Kannan koko

Tällä hetkellä Euroopassa elää noin sata lisääntymiskykyistä partakorppikotkaparia. Kaikki jäljellä olevat populaatiot ovat erittäin uhanalaisia.

Levinneisyys

Tärkeimpiä esiintymisalueita ovat Pyreneiden vuoristo, Korsika ja Kreeta. Manner-Kreikan puolella elää muutama yksilö.

Vuodesta 1986 jatkuneen uudelleenistutusohjelman ansiosta partakorppikotka on alkanut lisääntyä myös Alpeilla. Luontoon on palautettu vain tarhoissa kasvatettuja yksilöitä, sillä lajin muita luonnonvaraisia populaatioita ei ole haluttu vaarantaa. Ohjelmassa on mukana noin sata yksilöä.

Elinympäristö

Partakorppikotka pesii korkeilla kallionkielekkeillä. Se viihtyy ainoastaan vuoristoalueilla noin 500–4000 metrin korkeudessa. Sen tyypillisintä elinympäristöä ovat puurajan yläpuolella sijaitsevat kivikkoiset rinteet ja alppilaitumet.

Korppikotka vaatii erittäin laajan reviirin. Linnut elävät pareittain noin 200–400 neliökilometrin reviireillä. Tämän vuoksi lajia tavataan luonnossa varsin harvakseltaan.

Ominaispiirteet

© Michel Gunther / WWF-Canon

Partakorppikotkan partamainen vaikutelma syntyy silmän yli kulkevasta mustasta juovasta ja nokan tyvessä kasvavista haivenista. Tyypillisen partakorppikotkan ominaispiirteitä ovat:

• pituus: 1,15 m, päästä pyrstöön laskettuna
• siipiväli: 2,7 m
• paino: 5–7 kg ja
• väri: pään ja rinnan höyhenpeite punertavan keltainen tai valkoinen, pyrstö ja siivet mustanharmaat.

Pitkään oli arvoitus, miksi tarhaoloissa partakorppikotkien rintahöyhenet pysyivät valkoisina, vaikka luonnossa niiden väri on punertava. Sitten havaittiin, että luonnossa linnut lisäävät rautaoksideja sulkiinsa. Kun tarhatuille korppikotkille annettiin rautapitoista vettä, linnut alkoivat kylpeä siinä ja niiden höyhenpeite alkoi taas punertaa.

Partakorppikotkat ovat yleensä päiväeläimiä. Ne ovat arkoja ja välttelevät ihmisiä.

Lisääntyminen

Lintu on yksiavioinen. Euroopassa linnut pariutuvat marras-joulukuussa ja munivat joulu-helmikuussa.

Partakorppikotka munii yleensä kaksi munaa noin viikon välein toisistaan. Vain toinen poikasista kasvaa lentokykyiseksi. Munia on kaksi siltä varalta, että ensimmäiselle sattuu jotain. Ensin kuoriutunut korppikotkan poikanen tappaa nuoremman sisaruksensa muutaman viikon kuluttua kuoriutumisesta. Ravintoa ei riittäisi tarpeeksi kahdelle poikaselle.

Ravinto

Partakorppikotka on ainoa eläin, jonka ruokavaliosta suurin osa (70–90 %) koostuu luista. Partakorppikotkan tapoihin kuuluu pudottaa luita korkealta alas maahan, jotta ne halkeaisivat. Lintu pääsee näin syömään sisällä olevaa luuydintä. Tästä lintu on saanut vanhan kutsumanimensä ”luunmurskaaja”.

Ruokavalio saattaa vaikuttaa oudolta, mutta luut ovat ravinteikasta ja helposti varastoitavaa ravintoa. Partakorppikotkan voimakkaat mahanesteet sulattavat luuta helposti. Lisäetuna luista ei juuri tarvitse kilpailla muiden eläinten kanssa.

Uhkat

© Martin Harvey / WWF-Canon

Maankäytön muuttuessa partakorppikotkaa uhkaavat ravinnon puute ja sopivien elinympäristöjen hupeneminen.

Korppikotkia tappavat myös laittomat myrkytetyt syötit. Ne on tarkoitettu tuhoeläiminä pidettyjen susien, kettujen, sakaalien ja korppien pyydystämiseen. Lintuja myös vainotaan edelleen.

Aikoinaan partakorppikotkia eli Alppien lisäksi lähes kaikilla eteläisen Euroopan vuoristoalueilla. Lintua pidettiin verenhimoisena tappajana, joka saattaisi ryöstää lapsia. Linnun ampumisesta maksetut palkkiot tekivät siitä järjestelmällisen vainon kohteen. Partakorppikotkia kuoli myös myrkyllisiin syötteihin, niitä ammuttiin eläinkokoelmiin ja paikoin niiltä loppui ravinto.

Muualla verkossa

• Kansainvälinen WWF: Bearded vulture (englanniksi)