Oranki on maailman suurin puussa elävä kädellinen. Orankien levinneisyysalue kattoi aikoinaan lähes koko Kaakkois-Aasian. Nyt niitä on jäljellä vain Borneossa (borneonoranki, Pongo pygmaeus) ja Sumatran luoteisosassa (sumatranoranki, Pongo abelii).
![]() |
| © Jikkie Jonkman / WWF-Canon |
Villejä borneonorankeja arvioidaan olevan nykyisin noin 41 000 yksilöä. Sumatranorankeja on vain 7 500 yksilöä.
Borneonoranki on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Sumatranoranki on äärimmäisen uhanalainen.
Tyypillisen orangin mittoja ovat:
![]() |
| © Michel Terrettaz / WWF-Canon |
Orangit ovat hitaita lisääntymään ja synnyttävät korkeintaan viiden vuoden välein. Tämän vuoksi populaatiot toipuvat hitaasti ja laji on erityisen herkkä ylimääräiselle kuolleisuudelle. Orankien keskimääräinen elinikä on 40 vuotta.
Oranki asuu puissa ja laskeutuu harvoin maahan. Se liikkuu kiipeämällä, kävelemällä ja loikkimalla oksalta oksalle.
Orangit elävät yleensä yksin. Ne rakentavat uuden pesän joka yö.
Hedelmät ovat orankien pääasiallista ravintoa. Ne syövät lisäksi:
![]() |
| © Michel Terrettaz / WWF-Canon |
Orankien elinalueet kutistuvat metsänhakkuiden ja maatalouden leviämisen seurauksena. Metsiä hakataan kaupallisiin tarkoituksiin ja öljypalmuplantaaseja varten. Orankien kotimetsistä valtaosa on hakattu maan tasalle. Lähes 80 % kaikista Malesian ja Indonesian metsistä on hakattu.
Myös metsäpalot surmaavat orankeja ja tuhoavat niiden elinympäristöjä.
Toinen vakava uhkatekijä on laiton eläinkauppa. Se näytti vähentyneen 1970-luvulla. Viime vuosina on kuitenkin jälleen ilmennyt tapauksia, joissa sekä elävillä että kuolleilla orangeilla on käyty kauppaa. Esimerkiksi Taiwaniin kuljetettiin vuosina 1995–1999 noin 1000 orankia lemmikeiksi. Arvellaankin, että orankien populaatiotiheys Taiwanin pääkaupungissa Taipeissa on korkeampi kuin niiden alkuperäisissä kotimetsissä.
Jokaista Taiwaniin vangiksi päätyvää orankia kohden on menettänyt henkensä myös 3–5 muuta yksilöä. Viime vuosina lainsäädännön kiristäminen on johtanut orankien maahantuonnin vähenemiseen Taiwanissa. Eläinkauppa uhkaa kuitenkin orankeja edelleen Indonesiassa, missä nämä punaturkit ovat suosittuja lemmikkieläimiä.
Orankeja tapetaan myös ruoaksi ja kostoksi viljelystuhoista. Orangit tunkeutuvat maatalousalueille erityisesti aikoina, jolloin luonnollista ravintoa on niukasti.