---

Jääkarhu

Jääkarhu (Ursus maritimus) on suurin maalla asuva lihansyöjä. Jääkarhua uhkaa nykyisin ennen kaikkea ilmastonmuutos. Jääkarhun elinympäristö, arktisen alueen jäätiköt, uhkaa sulaa.

WWF suojelee jääkarhuja

© Steve Morello / WWF-Canon

WWF työskentelee jääkarhujen tulevaisuuden puolesta, esimerkiksi:

• ehkäisee ilmastonmuutosta monipuolisen ilmastotyönsä kautta
• suojelee jääkarhun elinympäristöjä, arktisia alueita: WWF:n aloitteesta on mm. perustettu kolme kansallispuistoa arktisille alueille
• seuraa jääkarhuja satelliittipantojen avulla ja hankkii näin suojelulle arvokasta tietoa niiden elämästä
• kannustaa ja vaatii arktisen alueen valtioita suojelemaan jääkarhuja ja niiden elinympäristöä sekä
• selvittää ympäristömyrkkyjen vaikutusta jääkarhuihin.

Kannan koko

© WWF

Jääkarhuja arvioidaan olevan noin 20 000–25 000. Noin 60 % niistä elää Kanadassa.

Kartta osoittaa jääkarhun kannan koon ja tilan sen levinneisyysalueen eri osissa. Napsauttamalla karttaa näet sen suurempana (pdf-tiedosto, 94 kt).

Levinneisyys

Jääkarhuja elää:

• Venäjän pohjoisosissa
• Länsi- ja Pohjois-Alaskassa
• Kanadan arktisilla alueilla
• Grönlannissa ja
• Huippuvuorilla.

Ominaispiirteet

© Fritz Pölking / WWF-Canon

Tyypillisen jääkarhun mittoja ovat:

• paino: uros 500 kg, naaras 300 kg ja
• pituus: uros 2–3 m, naaras 1–1,5 m.

Jääkarhu on sopeutunut äärimmäisen kylmiin olosuhteisiin. Sen paksu, kerman värinen turkki eristää sekä vedessä että kuivalla maalla. Lisäksi karhun korvien pieni koko vähentää lämmön haihtumista. Mustan ihon alla oleva paksu rasvakerros varastoi energiaa. Kesäisin jääkarhu välttyy ylikuumenemiselta läähättämällä. Lämpöä haihtuu myös kielen, huulten, kuonon, korvien ja jalkapohjien kautta.

Jääkarhuilla on pidempi kaula ja pidemmät jalat kuin muilla karhuilla. Pää ja keho ovat virtaviivaisia. Tämä helpottaa vedessä liikkumista.

Ravinto

Jääkarhu syö vuorokaudessa yli neljä kiloa rasvaa ja lihaa. Jääkarhun tärkeimmät ravinnonlähteet ovat:

• hylkeet
• mursut
• sarvivalaat ja
• maitovalaat.

Hylkeitä jääkarhut pyydystävät makaamalla jäällä hylkeiden hengitysaukkojen vieressä, odottaen uhrinsa ilmestymistä pinnalle. Ne saattavat saalistaa myös uimalla. Jääkarhulle rasva on hylkeen arvokkain osa. Joskus se on ainoa osa, jonka jääkarhu hylkeestä syö. Loput ruhosta jää esimerkiksi naalien ruoaksi.

Kesällä arktisen jäälautan eteläosien sulaessa osa jääkarhuista seuraa vetäytyvää jäänreunaa pohjoiseen pysyäkseen hylkeiden kannoilla. Toiset viettävät kesänsä maissa, sinnitellen talven ja kevään aikana kerättyjen rasvavarastojen varassa. Sulan aikana jääkarhut syövät:

• merilintuja
• pieniä jyrsijöitä
• kasveja
• linnunmunia
• marjoja
• merilevää
• jäkälää
• meriheinää ja
• raatoja.

Jääkarhut saattavat syödä myös ihmisten luontoon heittämiä jätteitä. Onneksi tämä ongelma on vähentynyt viime vuosina.

Lisääntyminen

© Michel Terrettaz / WWF-Canon

Naaraat synnyttävät aikaisintaan nelivuotiaina. Urokset saavuttavat sukukypsyyden viisi–kuusivuotiaina. Pennut pysyvät emonsa luona noin 2,5-vuotiaiksi asti. Siksi naaraat synnyttävät vain noin kolmen vuoden välein.

Naaraat paastoavat monta kuukautta raskauden aikana. Niiden kehot valmistautuvat maidon tuottamiseen. Ne vetäytyvät maalla olevaan synnytysluolaansa loka-marraskuun vaihteessa. Pennut syntyvät yleensä joulukuussa.

Tavallisesti pentuja syntyy kaksi, toisinaan jopa neljä. Vastasyntyneillä pennuilla on karvapeite, mutta ne ovat sokeita ja painavat vain noin 0,6 kg. Ne pysyttelevät emojensa kanssa luolissa kevääseen asti. Pennut selviävät aikuisikään 30–50 %:n todennäköisyydellä.

Uhkat

Ilmastonmuutos

© Steve Morello / WWF-Canon

Ilmastonmuutos on jääkarhulle vakava uhka. Ilmastonmuutos vaikuttaa etenkin maapallon pohjoisiin alueisiin eli jääkarhun asuinseutuihin. Ilmasto lämpenee arktisella alueella kaksi, kolme kertaa nopeammin kuin missään muualla maailmassa. Kun muualla maailmassa keskilämpötila tulee ennusteiden mukaan nousemaan 1,4–5,8 celsiusastetta, arktisilla alueilla lämpötila saattaa nousta 5–7 astetta.

Jääkarhut lähtevät maista syksyllä jääpeitteen taas palatessa. Ilmaston lämpenemisen seurauksena arktinen jää paitsi sulaa aikaisemmin myös muodostuu myöhemmin joka vuosi. Jääkarhuille jää vähemmän aikaa hankkia ravintoa. Esiintymisalueensa etelärajoilla, erityisesti Kanadan Hudsoninlahdessa, elävien jääkarhujen selviytyminen on vakavasti uhattuna jäisen elinympäristön kutistuessa.

Paastokauden pidentymisen seurauksena maihin jääneiden jääkarhujen yleiskunto laskee. Tämä on erityisen haitallista naaraille, jotka ovat raskaana tai joilla on poikasia, sekä poikasille itselleen. Hudsoninlahdessa karhunpoikasten tärkeimmäksi kuolinsyyksi on todettu ravinnon puute tai imettävän emon rasvavarastojen riittämättömyys. Jos ilmastonmuutos etenee, vastaava ongelma yleistyy myös muilla alueilla. Jääkarhujen lisääntymismahdollisuuksien heikkeneminen voi pidemmän päälle johtaa paikallisiin sukupuuttoihin.

Ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa jääkarhun elämää erityisesti heikentämällä ravinnonsaantia. Jäälautalta käsin saalistettavat hylkeet ovat jääkarhun pääravintoa. Hylkeet jäävät kuitenkin jääkarhun tavoittamattomiin, mikäli jäätä ei ole.

Kun ilmasto muuttuu, jääkarhun pitäisi myös muuttua. Lajien ominaisuudet muuttuvat kuitenkin hyvin hitaasti.

Lue lisää arktisten alueiden ilmastonmuutoksesta

Vaaralliset kemikaalit

Jääkarhu on petoeläinten ruokaketjun huipulla. Siksi jääkarhuihin kertyy suuria määriä ympäristömyrkkyjä. PCB, DDT ja monet muut myrkylliset kemikaalit keräytyvät niiden elimistöön. Määrät ovat nousseet viime vuosina.

PCB on erityisen vahingollinen jääkarhujen pennuille. Niiden vastustuskyky on huono ja ne saavat myrkkyä suoraan emonsa maidosta.

Lue lisää ympäristömyrkyistä arktisella alueella

Öljyn ja kaasun etsintä

Öljyn ja kaasun etsintä jääkarhujen elinalueilta on suuri uhka lajin tulevaisuudelle. Öljyvuotojen riski on suuri, putket murtuvat ja jääkarhujen elämä häiriintyy metelistä.

Öljy sivutuotteineen aiheuttaa jääkarhuille myös vakavia terveysriskejä. Turkin likaantuminen vähentää lämmöneristystä. Lisäksi jääkarhut saattavat niellä öljyä turkkia puhdistaessaan. Öljyä joutuu karhujen elimistöön myös niiden syödessä saastuneita saaliseläimiä tai haaskoja. Nielty öljy myrkyttää elimistöä aiheuttaen mm. maksa- ja munuaisvaurioita. Pienikin määrä voi johtaa jääkarhun menehtymiseen.

Metsästys

Kanadan arktisilla alueilla alkuperäiskansat metsästävät 700 jääkarhua vuosittain. Määrä ei ole välttämättä haitaksi koko populaatiolle. Jääkarhun hitaan lisääntymisvauhdin takia se saattaa kuitenkin ylittää lajin toipumiskyvyn.

Tiesitkö, että…

• Jääkarhu polveutuu ruskeasta karhusta.
• Jääkarhun turkin karvat ovat onttoja.
• Jääkarhut ottavat usein nokoset säästääkseen energiaa.
• Jääkarhut saattavat vaania hylkeen hengitysaukolla useiden tuntien ajan.
• Jääkarhu käyttää paljon aikaa turkkinsa puhtaana pitämiseen, sillä likainen turkki eristää huonosti.
• Jääkarhu voi liikkua vuorokaudessa yli 50 km. Se voi myös uida useankin tunnin ajan jäälautalta toiselle. Jääkarhujen on raportoitu vaeltaneen jopa 6200 km vuodessa.

Katso WWF:n videot jääkarhuista ja satelliittiseurannasta

WWF on mukana tutkimustyössä, jossa jääkarhuille asetetaan satelliittipantoja. Pantojenavulla seurataan jääkarhujen käyttäytymistä. Tietoa käytetään jääkarhun suojelutyössä. Katso englanninkielinen video jääkarhun nukutuksesta, radiolähettimen asentamisesta ja ilmastonmuutoksen seurauksista jääkarhuille.

Katso WWF:n video jääkarhuista

Lisätietoa

• Arktiset alueet
• Ilmastonmuutos

Muualla verkossa

• The Wildlife Trade Monitoring Network TRAFFIC (englanniksi)
  
• Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN (englanniksi)
  
• Kansainvälinen WWF: Polar Bear (englanniksi)
  
• Kansainvälinen WWF: Polar Bear Tracker (englanniksi)
  
• IUCN: Polar Bear Specialist Group (englanniksi)
  
• Polar Bears International (englanniksi)