Gorillat ovat Afrikassa eläviä, hyvin sosiaalisia ihmisapinoita. Gorillat ovat erittäin uhanalaisia. Niitä tapetaan lihan vuoksi. Myös elinympäristön tuhoutuminen ja pilaantuminen uhkaavat gorilloja.
![]() |
| © Martin Harvey / WWF-Canon |
WWF:n 30 vuotta kestänyt ponnistelu vuorigorillan pelastamiseksi Afrikan sydämen sumuisilla vuorilla edustaa yhtä pisimpään kestäneistä hankkeista lippulaivalajien suojelemiseksi. Alueen levottomuuksista ja monista muista ongelmista huolimatta hanke on ollut menestyksellinen: Virungan alueella gorillojen määrä on noussut 14 % viimeisenä 12 vuotena.
Lue lisää WWF:n keinoista suojella gorilloja (kansainvälisen WWF:n sivut, englanniksi)
Gorillat elävät vaihtelevissa trooppisissa metsäympäristöissä Länsi- ja Keski-Afrikassa, päiväntasaajan seudulla.
Aiemmin gorilloja pidettiin yhtenä lajina. Nykyään ne on luokiteltu kahdeksi eri lajiksi, joilla kummallakin on kaksi alalajia:
![]() |
|
Läntinen tasankogorilla |
Läntinen tasankogorilla elää Keski-Afrikassa. Se on neljästä alalajista laajimmalle levinnyt. Sen elinalue kattaa 709 000 km2. Sen elinympäristöä ovat:
Yksilömäärää on vaikea arvioida, koska läntiset tasankogorillat asuvat tiheissä sademetsissä. Eniten yksilöitä on Gabonissa ja läntisessä Kongossa.
Läntinen tasankogorilla on gorillalajeista runsaslukuisin. Laji on kuitenkin erittäin uhanalainen salametsästyksen ja elintilan häviämisen vuoksi. Läntisiä tasankogorilloja saattaa olla jopa 100 000, mutta viimeisimpien arvioiden mukaan kanta on kutistunut rajusti salametsästyksen ja tautien vuoksi. Ebolan pahiten runtelemilla alueilla jopa 90 % ihmisapinoista on kuollut. Päiväntasaajan Guinean tasankogorillapopulaatio on todennäköisesti äärimmäisen uhanalainen.
Läntisen tasankogorillan turkki on muuten ruskeanharmaa, mutta niskakarvoitus on punertava tai kastanjanruskea. Iän myötä aikuisen uroksen turkki muuttuu hopeanharmaaksi selästä, takamuksesta ja reisistä.
Alalajia G. g. diehli on vain Nigerian ja Kamerunin rajalla pienissä tiheiden viljelmien eristämissä populaatioissa Länsi-Afrikassa. Yhteensä gorilloja arvioidaan olevan noin 300 yksilöä.
G. g. diehli eroaa ulkonäöltään läntisestä tasankogorillasta kallonsa ja hampaidensa koolta.
Läntisen ja itäisen tasankogorillan elinalueen erottaa noin tuhannen kilometrin levyinen kaistale. Itäisiä tasankogorilloja on vain Kongon demokraattisen tasavallan itäosissa. Itäisen tasankogorillan levinneisyys kattaa enää vain 13 % sen alkuperäisestä esiintymisalueesta.
Vielä 1990-luvun puolivälissä itäisiä tasankogorilloja arvioitiin olevan noin 17 000. Viime vuosien aikana kanta on romahtanut jopa 90 %. Tämä on pitkälti seurausta Kongon demokraattisessa tasavallassa sijaitsevassa Kahuzi-Biegan kansallispuistossa yleistyneestä salametsästyksestä.
Itäinen tasankogorilla on pääasiassa musta. Sen hopeanharmaa väri on nähtävissä vain selässä.
|
|
|
Vuorigorillan poikanen |
Vuorigorilloja arvioidaan olevan jäljellä noin 700. Näistä 380 elää Virunga-tulivuoren lähistöllä Ruandan, Ugandan ja Kongon demokraattisen tasavallan rajalla. Virungan populaatio on kasvanut 14 % viimeisen vuosikymmenen aikana, kiitos WWF:n ja muiden luonnonsuojelujärjestöjen yhteisen työpanoksen.
Toinen vuorigorillapopulaatio löytyy Bwindi-Impenetrablen kansallispuiston kupeesta Lounais-Ugandasta. Vuoden 2002 arvion mukaan yksilöitä elää tällä alueella 320, mikä viittaisi populaation vakauteen. Joidenkin tutkijoiden mukaan Bwindin gorillat saattavat muodostaa oman alalajinsa.
Gorilloista uhanalaisin vuorigorilla muistuttaa ulkonäöltään itäistä tasankogorillaa. Sen turkki on kuitenkin pitkäkarvaisempi, hampaat ja leukaperät pidemmät ja kädet lyhyemmät kuin itäisellä lajitoverillaan.
Itäinen tasankogorilla on neljästä alalajista suurikokoisin. Keskimäärin gorillan mitat ovat:
|
|
|
© Martin Harvey / WWF-Canon |
Muiden ihmisapinoiden lailla luonnonvaraiset gorillat käyttävät kiviä ja keppejä työkaluinaan.
Gorillayhdyskunnissa vallitsee myös hyvin kehittynyt sosiaalinen järjestelmä. Gorillat elävät ja liikkuvat perhekunnittain. Niiden koko voi vaihdella kahdesta aina 35 yksilöön. Tavallisimmin ryhmässä on 5–10 gorillaa. Perhekunnan elinalue on suuruudeltaan 5–30 neliökilometriä.
Ryhmien koostumus vaihtelee alalajin mukaan. Esimerkiksi vuorigorillaryhmään kuuluu laumanjohtajana hopeaselkäinen uros ja sen lisäksi kolme aikuista naarasta ja 4–5 jälkeläistä.
Naarasgorillat tulevat sukukypsiksi 7–8 vuoden iässä. Ensimmäiset poikaset syntyvät kuitenkin vasta useiden vuosien kuluttua. Sukukypsiksi tultuaan lähes kaikki gorillanaaraat jättävät synnyinryhmänsä liittyäkseen muihin ryhmiin tai yksinäisen uroksen seuraan.
Urokset kehittyvät naaraita hitaammin. Vain harvat urosgorillat lisääntyvät ennen 15 vuoden ikää.
Kantoaika on pitkä, 251–295 päivää. Poikasia syntyy yleensä yksi. Emo hoivaa poikastaan pitkään. Niinpä poikasia syntyy vain 6–8 vuoden välein. Gorillanpoikasten kuolleisuus on suuri.
Gorilla on pääsääntöisesti kasvissyöjä. Sille maistuvat puiden taimet, versot ja useat hedelmät. Ruokavaliota täydennetään puunkuorella ja hyönteisillä.
![]() |
| Itäinen tasankogorilla © Chris Martin Bahr / WWF-Canon |
Elinympäristöjen häviäminen kaupallisten metsänhakkuiden sekä viljelymaiden raivaamisen seurauksena on gorilloille vakava uhka. Tutkivat varoittavat, että ehkä vain alle 10 % gorillojen jäljellä olevasta elinympäristöstä säilyy koskemattomana vuoteen 2030.
Elintilan supistuminen on myös suoraan yhteydessä gorillojen lihalla käytävän kaupan (ns. bushmeat-kaupan) kasvuun. Hakkuut helpottavat metsästäjien pääsyä syvälle viidakkoon. Lisäksi metsäyhtiöiden työntekijät muodostavat bushmeat-metsästäjille tärkeän asiakasryhmän.
Bushmeat-kriisi eli metsästys lihan vuoksi on nykyisin gorilloille jopa elintilan häviämistä ja pirstoutumista pahempi uhka.
Perinteisesti paikallisten ihmisten toimeentuloa tukeva metsästys on viime vuosina kaupallistunut ja laajentunut suureksi bisnekseksi. Nykyään valtaosa lihasta päätyy varakkaiden kaupunkilaisten ja metsäyhtiöiden työntekijöiden suihin.
Lihan vuoksi tapettujen gorillojen lukumäärän arviointi on epävarmaa. Joidenkin arvioiden mukaan Kongon demokraattisessa tasavallassa tapetaan vuosittain 400–600 gorillaa.
Gorillat vammautuvat tai menehtyvät myös muille riistaeläimille, kuten antiloopeille, viritettyihin ansoihin ja pyydyksiin.
Keski- ja Itä-Afrikan maita viime vuosikymmeninä riepotelleista sisällissodista ovat kärsineet myös gorillat. Poliittiset levottomuudet ovat vaikeuttaneet erityisesti vuorigorillojen ja itäisten tasankogorillojen suojelua.
Pakolaisten leiriytyminen kansallispuistoihin tai niiden liepeille on johtanut lisääntyneeseen salametsästykseen sekä suojelualueiden hoidon laiminlyömiseen. Lisäksi aseistettujen kapinallisten ja sotilaiden läsnäolo tekee gorillojen suojeluyritykset hankalaksi.
Gorillan historiallinen uhka – kansainvälinen kauppa elävillä gorilloilla tai gorillasta saatavilla tuotteilla – on pienentynyt vuoden 1977 jälkeen. Tällöin gorilla listattiin uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) liitteeseen I. Tämä tarkoittaa, että lajin kansainvälinen kauppa on kielletty.
Gorilloja kaupataan kuitenkin edelleen laittomasti. Näitä lempeitä jättiläisiä tapetaan paitsi ruoaksi myös perinteisen lääketieteen ja taikauskon tarpeisiin. Gorillan ruumiinosilla uskotaan olevan parantavia ja maagisia ominaisuuksia. Gorillanpoikasia pyydetään myös lemmikeiksi, tavallisesti usean aikuisen hengen kustannuksella.
Joissakin yhteisöissä gorillasta saatavien tuotteiden käyttö kuuluu perinteisiin. Esimerkiksi eteläisessä Kamerunissa maanviljelijät uskovat gorillan karvojen antavan suojaa taikuutta vastaan. Samoin uskotaan, että kun raskaana oleva nainen kiinnittää lanteilleen gorillan sormen tai varpaan, syntyvä lapsi on elinvoimainen.
Gorillaa uhkaa myös altistuminen ihmisistä tarttuville sairauksille. Vuoden 2002 lopulla verenvuotokuumeen aiheuttava Ebola-virus levisi Pohjois-Kongossa. Suurin osa tartunnoista todettiin Kéllén alueella, jossa samanaikaisesti todistettiin ihmisapinoiden massakuolemaa.
Ebola-virus on iskenyt myös läntiseen tasankogorillaan, alalajeista runsaimpaan ja laajimmalle levinneeseen. Tauti on harventanut alalajin kantaa 56 %, pahiten kärsineillä alueilla tätäkin enemmän. Joillain alueilla jopa 90 % läntisen tasankogorillan populaatioista on tuhoutunut. Esimerkiksi Lossin gorillansuojelualueella Kongossa 136 gorillaa 143:sta kuoli vuoden 2002 lopussa ilmeisesti Ebola-tartunnan seurauksena.
Tappava virus jatkaa leviämistään. Sitä on raportoitu myös Odzalan kansallispuistosta, joka on tunnettu runsaista ihmisapinapopulaatioistaan.