---

Afrikannorsu

Afrikannorsu (Loxodonta africana) on suurin maalla elävä nisäkäs. Afrikannorsu on vaarantunut laji. Norsun elinympäristön tuhoutuminen ja metsästys ovat voimakkaasti verottaneet ennen runsaita norsupopulaatioita.

WWF suojelee afrikannorsuja

© Martin Harvey / WWF-Canon

Afrikannorsu kuuluu lippulaivalajeihin, joiden suojelemiseksi WWF työskentelee erityisesti. WWF suojelee afrikannorsuja esimerkiksi seuraavin keinoin:

• perustaa suojelualueita norsujen elinaluille ja auttaa nykyisiä suojelualueita kehittämään hyvää hallintaa
• edistää yhteisöperustaista norsujen suojelua, joka tuo taloudellisia ja sosiaalisia etuja paikallisille ihmisille
• ehkäisee laitonta norsunluukauppaa
• ehkäisee salametsästystä
• ehkäisee ihmisten ja norsujen välisiä yhteenottoja sekä
• tukee viranomaisia ja muita toimijoita niiden suojelutoimissa.

Lue lisää WWF:n työstä afrikannorsujen hyväksi (kansainvälisen WWF:n sivut, englanniksi)

Kannan koko

Afrikannorsuja arvioidaan olevan 470 000–690 000.

Luotettavia arvioita norsujen populaatioiden koosta on vaikea saada. Suurin osa kartoitustyöstä tehdään suojelualueilla, vaikka norsuja elää myös niiden ulkopuolella. Vuodenaikaismuutto ja populaatioiden sekoittuminen toisiinsa elinpiirien reuna-alueilla vaikeuttavat entisestään luotettavien arvioiden tekemistä.

Levinneisyys ja elinympäristö

© Martin Harvey / WWF-Canon

Afrikannorsu elää suhteellisen laajoilla alueilla Saharan eteläpuolella. Sen elinalueet ovat kuitenkin pirstoutuneet ja sijaitsevat lähinnä läntisessä ja itäisessä Afrikassa.

Kahdesta alalajista pienempi ja tummempi metsänorsu (L.a. cyclotis) elää trooppisella sademetsävyöhykkeellä Itä- ja Keski-Afrikassa. Suurempi ja vaaleampi savanninorsu (L.a. africanus) elää levinneisyysalueen muissa osissa.

Vain eteläisessä Afrikassa elävät norsukannat ovat vakaita ja kasvamaan päin. Todella merkittäviä norsukantoja elää enää vain eteläisen Afrikan suojelualueilla, kuten Hwangen kansallispuistossa Zimbabwessa.

Afrikannorsun esiintymisalue ulottui aikoinaan yli koko Afrikan mantereen, Välimereltä Hyväntoivonniemelle. Sitä ei esiintynyt ainoastaan Saharassa ja muilla aavikkoalueilla.

Norsu viihtyy monentyyppisissä ympäristöissä, mm.:

• savanneilla
• sademetsissä
• soilla
• merenrannoilla ja
• vuoristoissa.

Ominaispiirteet

Afrikannorsun tyypillisiä mittoja ovat:

• pituus: uros 6–8 m, naaras 5,4–6,9 m
• paino: uros 6000 kg, naaras 3000 kg
• säkäkorkeus: uros 3,3 m, naaras 2,7 m

Naarailla ja uroksilla on kummallakin syöksyhampaat, toisin kuin aasiannorsulla (Elephas maximus).

Elintavat

Afrikannorsu on luonteeltaan seurallinen. Naaraiden ja poikasten sosiaalinen järjestelmä on hyvin kehittynyt.

Jokaisessa perhekunnassa on noin 10 yksilöä. Itsenäiset perhekunnat voivat liittoutua 6–70 yksilön klaaniksi, jota johtaa iso naarasnorsu. Afrikannorsu saattaa joskus liikkua satojen, jopa tuhansien yksilöiden laumassa. Näin isojen laumojen arvioidaan olevan väliaikaisia ja johtuvan kuivuudesta, ihmisen toiminnasta tai jostain muusta tavallista sosiaalista elämää järkyttävästä tapahtumasta.

Myös urokset voivat väliaikaisesti liikkua pienissä laumoissa. Näihin laumoihin liitytään ja niistä lähdetään vapaaehtoisesti. Aikuinen urosnorsu liittyy naaraslaumaan vain silloin, kun joku lauman naaraista on kiimassa.

Lisääntyminen

© Martin Harvey / WWF-Canon

Norsunaaraat tulevat sukukypsiksi jo kymmenen vuoden iässä. Ne ovat kuitenkin hedelmällisimmillään 25–45-vuotiaina. Naarasnorsu on hedelmällinen aina 55–60 vuoden ikään asti. Urosnorsut pärjäävät lisääntymiskilvassa vasta parikymppisinä.

Tavallisesti norsulle syntyy yksi poikanen 2,5–9 vuoden välein. Kantoaika on 22 kuukautta.

Afrikannorsu voi elää 70-vuotiaaksi.

Ravinto

Afrikannorsun ruokalistalle kuuluvat:

• heinä
• pensaiden lehdet
• hedelmät sekä
• puiden kuori, lehdet ja oksat.

Uhkat

Maankäytön muuttuminen

Maankäytön muuttumista pidetään afrikannorsun vakavimpana uhkana. Sen myötä norsun elinympäristöt tuhoutuvat ja pirstoutuvat. Ihmisasutus ja maanviljelys leviävät voimakkaasti norsun elinalueille.

Sahelin alueen maissa myös aavikoituminen uhkaa kansallispuistoissa ja suojelualueilla eläviä pienehköjä norsukantoja.

Norsunluun kysyntä ja salametsästys

Norsukanta pienentyi nykyiselleen paljolti norsunluuteollisuuden takia. Arvioidaan, että 80 % myynnissä olevasta norsunluusta on peräisin laittomasti tapetuilta norsuilta.

Norsunluukaupan historia ulottuu menneille vuosisadoille. 1800-luvun lopussa tulivat voimaan ensimmäiset kauppaa säädelleet lait. Lainsäädännön lisäksi ensimmäisen maailmansodan jälkeinen norsunluuhintojen putoaminen ja kysynnän lasku vahvistivat norsujen kannalta myönteistä kehitystä. Afrikan keski-, itä- ja eteläosissa norsupopulaatiot elpyivät jopa niin paljon, että joillakin alueilla perustettiin norsunkaato-ohjelmia maaperän suojelun tai ihmisten ja norsujen välisten konfliktien ehkäisemiseksi.

1970-luvun alussa tilanne kuitenkin muuttui, kun norsunluun kysyntä räjähti kasvuun. Laillinen norsunluukauppa ei tyydyttänyt uudestaan herännyttä, lähinnä itäisen Aasian alueelta tulevaa kysyntää. Suurin osa norsunluusta vietiin Afrikasta laittomasti.

Salametsästys on Afrikassa järjestäytynyttä. Automaattiaseiden saatavuuden ja maiden sisäisten levottomuuksien takia valvonta on vaikeaa. Onkin esitetty, että laillistettu kauppa hyödyttäisi Afrikan taloutta eikä vaarantaisi lajin suojelua.

WWF:n laatiman raportin mukaan vuonna 1989 säädetyn norsunluun vientikiellon seurauksena paineet salametsästykseen ovat pienentyneet kaikilla alueilla, joilla norsukantaa hoidetaan asianmukaisesti. Vaikka salametsästys onkin vähentynyt, norsuja tapetaan edelleen salaa Kaukoidän markkinoiden kysynnän tyydyttämiseksi.

Norsun levinneisyysmaiden on ollut vaikeaa päästä yksimielisyyteen suojelusta, koska norsukantojen tila vaihtelee huomattavasti eri valtioiden alueilla. Joissakin maissa kannatetaan norsunluun valvottua kauppaa ja kertyneiden norsunluuvarastojen myymistä suojeluvarojen hankkimiseksi. Toiset maat vastustavat tällaistakin kauppaa vaikeasti valvottavana.

Tiesitkö, että…

• Monikäyttöisessä norsun kärsässä on noin 15 000 lihasta.
• Oikea- ja vasenkätisten tapaan norsut käyttävät toisen puolen syöksyhammastaan enemmän.
• Afrikannorsun korvat ovat jopa kaksi kertaa aasiannorsun korvia suuremmat.
• Aikuinen norsu juo noin 225 litraa vettä päivässä (yksi kärsällinen 4–8 l).
• Afrikannorsut kuulevat toistensa matalataajuiset, ihmisen kuulemattomat kutsut ainakin 8 km päähän.
• Norsut ovat hyvin älykkäitä ja niillä on erinomainen muisti.
• Afrikannorsut huolehtivat heikoista ja loukkaantuneista perheenjäsenistään.
• Afrikanorsut tutkivat pitkään ja hartaasti löytämiään kuolleiden lajitovereidensa luita.
• Merilehmät ja kalliotamaanit ovat sukua norsulle.

Katso WWF:n video afrikannorsusta

Muualla verkossa

• The Wildlife Trade Monitoring Network TRAFFIC (englanniksi)
  
• Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN (englanniksi)
  
• Kansainvälinen WWF: African Elephant (englanniksi)