Kiljuhanhien satelliittiseuranta vuonna 1995

Tieto kiljunhanhen maailmanlaajuisesti uhanalaisesta asemasta lisääntyi 1990-luvulla. Nopeasti kansainvälistyneen kiljuhanhen suojelututkimuksen painopistettä siirrettiin Siperiassa pesivän pääpopulaation suojelun suuntaan. Tärkeimpänä välineenä tässä oli kiljuhanhien seuranta satelliittilähettimillä.

Toivo-hanhi paljasti tärkeät muuttolevähdysalueet

Satelliittilähettimellä valjastettu kiljuhanhikoiras Doaivu (Toivo). Kuva: WWF / Petteri Tolvanen

Syksyllä 1995 satelliittiseurannassa ollut Suomen Lapissa pesinyt kiljukaskoiras Doaivu (Toivo) paljasti merkittävät muuttolevähdysalueet sekä Kaninin niemimaalta Vienanmeren koillispuolelta että Kustanain alueelta Luoteis-Kazakstanista.

Kaninin levähdysalueelle on jo perustettu metsästysrauhoitusalue. Kazakstanin levähdysaluetta on tutkittu ja kiljuhanhen suojelua alueella on edistetty useilla Suomen kiljuhanhihankkeen järjestämillä tutkimusmatkoilla.

WWF:llä on myös ollut kehitysyhteistyöhanke Luoteis-Kazakstanin "kiljuhanhialueen" kosteikkojen suojelun edistämiseksi.

Pesimäpopulaatioita suojeltava

Yhä selvempänä pidetään sitä, että Pohjolan sukupuuton partaalla horjuva kiljuhanhikanta ei selviä ilman idästä, pääpopulaation suunnasta tulevaa täydennystä. Jos Venäjän kiljukaskanta edelleen taantuu, täydennystä idän suunnasta Pohjolaan on odotettavissa yhä vähemmän.

Toisaalta, vaikka perintöaineksen vaihtoa Pohjolan ja Venäjän pesimäkantojen välillä tapahtuu sitä kautta, että talvehtimisalueilla idempää kotoisin olevia kiljuhanhikoiraita pariutuu Pohjolasta kotoisin olevien naaraiden kanssa, pidetään Pohjolan kiljuhanhikantaa luonnonsuojelubiologisesti omana yksikkönään. Naaraiden paikkauskollisuudesta johtuen on epätodennäköistä, että Pohjolan pesimäalueet asutettaisiin uudestaan, jos Pohjolan oma kanta kuolisi sukupuuttoon. Siksi suojelutoimenpiteet tulee kohdistaa kuhunkin pesimäpopulaatioon erikseen.