---

Saimaannorppa

Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis) on kaikille tuttu suomalaisen uhanalaisen luonnon symboli. WWF:n vuonna 1979 aloittaman aktiivisen suojelun ansiosta saimaannorppakanta on säilynyt ja kasvanut Saimaalla. Saimaannorppa on silti yhä maailman uhanalaisimpia hylkeitä.

WWF suojelee saimaannorppia

© Jouni Koskela / WWF Suomi

WWF suojelee saimaannorppia aktiivisesti ja monipuolisesti. WWF esimerkiksi:

• suojelee norppia pesimäaikaiselta häiriöltä mm. julistamalla vuosittain saimaannorpan pesimärauhan (ks. saimaannorpan pesimärauhan julistus WWF:n tiedotteesta 26.1.2010)
• suojelee norppia hukkumasta kalanpyydyksiin
• selvittää norppakannan kokoa ja levinneisyyttä mm.keväisten norppalaskentojen avulla (lue lisää kevään 2010 laskennoista WWF:n tiedotteesta 6.5.2010)
• on mukana selvittämässä saimaannorpan talviaikaista käyttäytymisekologiaa mm. radiolähettimien ja kameroiden avulla Joensuun yliopiston tutkimushankkeessa (lue lisää tutkimushankkeesta WWF:n tiedotteesta 11.12.2007)
• suosittelee ja vaatii saimaannorpalle tehokkaita suojelutoimia
• suojelee saimaannorpan elinympäristöä
• tiedottaa norppien suojelun tärkeydestä ja kehittää ympäristötietoisuutta sekä
• ehkäisee norppaa uhkaavaa ilmastonmuutosta monin toimin.

WWF perusti vuonna 1979 saimaanhyljetyöryhmän, norpan suojelun pioneerin. WWF:n saimaanhyljetyöryhmä koordinoi ja toteutti vuoteen 1996 asti norpan suojelua ja tutkimusta. Sen jälkeen työtä on jatkanut eri yhteistyötahojen muodostama ohjausryhmä. Siihen kuuluvat:

• WWF
• Etelä-Savon ympäristökeskus
• Joensuun yliopisto ja
• Metsähallitus.

Ajankohtaista: Nokian tekemä lahjoitus WWF:lle tehosti pesälaskijoiden työtä

Saimaannorppa on yksi maailman uhanalaisimmista hyljelajeista. Sen suojelun perustana ovat jokakeväiset pesälaskennat, joista Metsähallitus vastaa. WWF Suomi ja lukuisat vapaaehtoiset avustavat laskennoissa. Lue lisää kevään 2010 pesälaskentojen tuloksista Metsähallituksen tiedotteesta 6.5.2010.

Nokia tuki saimaannorpan suojelutyötä keväällä 2010 lahjoittamalla WWF:lle pesälaskentoihin ilmatyynyaluksen, 15 kelluntapukua sekä navigointipuhelimet. Nokia 6710 Navigator-puhelimien avulla pesälaskijat tallentavat pesähavainnot kätevästi maastossa. Pesälaskenta on välttämätön toimi saimaannorpan kannan seurannaksi ja suojelutoimien toteuttamiseksi. Lue lisää Nokian sivuilta.

Kalastusrajoituskampanja saimaannorpan puolesta

©John Zetterborg

WWF tekee kaikkien Saimaalla kalastavien kanssa vapaaehtoisia kalastusrajoitussopimuksia. Sopimuksen mukaan kalastaja sitoutuu olemaan pyytämättä verkoilla, kalatäkykoukuilla ja isorysällä kuuttien ensimmäisten elinkuukausien aikana 15.4.–30.6.

Sopimuksen tehnyt kalastaja saa WWF:ltä diplomin postitse.

Tulosta vapaaehtoinen kalastusrajoitussopimus (pdf-tiedosto, 26 kt)

Kalastusrajoituskampanjassa ovat mukana:

• WWF
• maa- ja metsätalousministeriö
• ympäristöministeriö
• Metsähallitus
• Kalatalouden Keskusliittoja
• Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö.

Lue lisää kampanjasta: www.mmm.fi/saimaannorppa

Kannan koko

Saimaannorppa on erittäin uhanalainen. Saimaannorppia arvioidaan olevan nykyisin noin 260. Vuoden 2010 poikaslaskennoissa löydettiin 57 kuuttia. Kolme kuuttia löytyi kuolleena.

Levinneisyys

© Juha Taskinen / WWF Suomi

Saimaannorppa elää vain Saimaalla.Se on yksi harvoista makeassa vedessä elävistä hylkeistä.

Saimaannorppa jäi eristyksiin Saimaan altaaseen noin 8000 vuotta sitten, kun järvien yhteys Itämereen jääkauden lopulla katkesi. Sopeutumana Saimaan sameisiin ja sokkeloisiin vesiin saimaannorpalla on sukulaisiaan suuremmat silmät ja aivot.

Norppa on katoamassa Pohjois-Saimaalta. Myös Etelä-Saimaalla norppakanta on heikentynyt huolestuttavasti. Kanta keskittyy voimakkaasti keskiselle Saimaalle, Savonlinnan etelä- ja pohjoispuolelle. Yli puolet norpan poikasista syntyy Pihlaja- ja Haukivedellä.

Ominaispiirteet

Tyypillisen saimaannorpan ominaispiirteitä ovat:

• pituus: 130–145 cm
• paino: 50–90 kg (vuodenajasta riippuen)
• väri: tummanharmaa, karvapeitteessä yksilölliset vaaleat rengaskuviot
• keskimääräinen elinikä: 20 vuotta

Lisääntyminen

© Juha Taskinen / WWF Suomi

Saimaannorppa tulee sukukypsäksi 4–5-vuotiaana.

Naaras synnyttää helmikuun lopulla lumipesänsä suojiin yhden villakarvaisen poikasen eli kuutin. Huhtikuun loppuun mennessä kuutin paino on jo nelinkertaistunut. Vieroitus tapahtuu jäiden sulaessa.

Aikuinen saimaannorppa on hyvin kotipaikkauskollinen. Se pyrkii pesimään samalla rannalla vuodesta toiseen. Muina kuin lisääntymisaikoina se vaeltaa pisimmillään muutamien kymmenien kilometrien matkoja.

Ravinto

Saimaannorpan ruokavalio koostuu pienistä, parvissa liikkuvista kaloista. Se syö niitä muutaman kilon päivässä. Norpan mielikaloja ovat:

• särki
• kuore
• ahven ja
• muikku.

Keväisin karvanlähtöaikaan norppa paastoaa rantakivillä loikoillen.

Uhkat

Pesintäaikainen häiriö

Norpat ovat hyvin herkkiä häiriöille pesimäaikanaan helmi-maaliskuussa. Häiriö voi heikentää kuutin selviytymismahdollisuuksia tai jopa aiheuttaa kuutin menehtymisen.

Lisääntyvä kesäloma-asutus on vähentänyt sopivien pesäpaikkojen määrää. Saimaan säännöstelystä aiheutuneet veden korkeuden muutokset ovat tuhonneet norpan pesiä ja lisänneet poikaskuolleisuutta.

Erityisesti moottorikelkkailua tulisi rannoilla sekä pienten saarten ja luotojen läheisyydessä välttää. Myös Saimaan säännöstelyssä otetaan norpan pesimäaikahuomioon. Kesämökkien kaavoituksessa pesimäalueet ja lepäilyluodot ohjaavat kaavoittajia.

Ilmastonmuutos

© Juha Taskinen / WWF Suomi

Ilmastonmuutoksesta on muodostunut uusi uhka saimaannorpan tulevaisuudelle. Lämpimät, lumettomat talvet voivat toistuessaan olla tuhoisia saimaannorpalle.

Lumi ja jää talvisella Saimaalla ovat elintärkeitä poikasten selviytymiselle, sillä:

• norppa synnyttää poikasensa lumesta rakentamaansa pesään
• lumipesä suojelee kuutteja kylmyydeltä sekä pedoilta ja
• pesä on tärkeä, jotta norppaemo pystyy imettämään poikastaan.

Kalanpyydykset

Parikymmenkiloiset kuutit hukkuvat helposti kalaverkkoihin. Myös aikuiset norpat voivat kuolla kalapyydyksiin. Koko norppakannassa on vain 70 synnyttävää naarasta. Siksi sukukypsän naaraan kuolema on vakava menetys norppakannan elpymisen kannalta.

Keväinen verkkokalastus on vaikuttanut merkittävästi kuuttien selviytymiseen. Kun verkkokalastusta ei ollut vielä 1980-luvun alussa rajoitettu, keväällä syntyneistä kuuteista jopa 80 % hukkui verkkoihin ensimmäisenä elinvuotenaan.

WWF alkoi tehdä kalastusosakaskuntien kanssa vapaaehtoisia sopimuksia keväisen verkkokalastuksen rajoittamisesta 1980-luvun alussa. Kalastusosakaskuntien kanssa tehtävistä sopimuksista vastaa nyt Metsähallitus. Rajoitusten piirissä on nyt noin 1500 km² vesialueita saimaannorpan lisääntymisalueilta.

Vuonna 2009 tuli tutkijoiden tietoon kuusi saimaannorpan kuolemaa kalaverkkoihin: näistä kolme oli kuutteja ja kolme aikuisia norppia. Vain osa kalanpyydyksiin kuolleista norpista tulee tietoon. Todellista kalanpyydysten aiheuttamaa kuolleisuutta voidaan selvittää analysoimalla tarkemmin norppakannan ikäjakaumaa sekä kuolleena löydettyjen norppien ikää ja kuolinsyitä.

Norppakanta pysyy vakaana tai kasvaa, jos vähintään joka viides syntyneistä kuuteista selviää sukukypsäksi eikä kannassa ole ”ylimääräistä” (esimerkiksi metsästyksen tai kalanpyydysten aiheuttamaa) aikuiskuolleisuutta. Verrattaessa pitkässä seuranta-aineistossa syntyneiden saimaannorpan kuuttien määriä ja havaittua kokonaiskannan kehitystä voidaan päätellä, että kuolleena löydettyjen norppien aiheuttama poistuma ei riitä selittämään sitä, miksi kanta ei ole havaitulla poikastuotolla kunnolla kasvanut. Verrattaessa havaittua syntyvyyttä, kuolleisuutta ja kannan kasvua, voidaan arvioida että saimaannorppien kuolemista tulee tutkijoiden tietoon noin 40 %. Kannan kasvuvaiheessa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa syntyi vuosittain keskimäärin noin 55 kuuttia ja kanta kasvoi keskimäärin noin viidellä norpalla vuodessa, mikä viittaa keskimäärin noin 50 norpan kuolemaan vuosittain.

Erityisesti nuorten norppien kuolleisuus on Saimaalla selvästi suurempaa kuin se olisi ”luonnontilassa” (esimerkiksi Jäämeren norppakannassa) ja kannan ikärakenne on siksi ”vääristynyt”. Noin 70 % kuolleina löydetyistä saimaannorpista on kuollut ensimmäisen elinvuotensa aikana. Pesään kuolee noin normaalitalvina noin 8 % kuuteista. Tämä viittaa noin 60 % kuolleisuuteen vieroituksen jälkeen ennen yhden vuoden ikää. Niistä alle vuoden ikäisistä norpista, jotka on löydetty kuolleena emon vierottamina eli pesäpoikasvaiheen yli elossa selvinneinä, kuolinsyy on ruhon pilaantumisen vuoksi jäänyt selvittämättä noin 40 % tapauksista. Niistä tapauksista, joissa vieroitetun alle yksivuotiaana kuolleena löydetyn norpan kuolinsyy on saatu selvitettyä, 95 % kuolemista on johtunut hukkumisesta kalaverkkoon, ja vastaavasti vain noin 5 % on kuollut muista, lähinnä luontaisista syistä.

Tästä tutkijat ovat päätelleet, että karkeasti puolet emon vierottamista eli pesäpoikasajan yli elossa selvinneistä saimaannorpan kuuteista kuolee kalaverkkoon ensimmäisen elinvuotensa aikana. Viime vuosina syntyneiden kuuttien määriin sovellettuna tämä tarkoittaa noin kahtakymmentä kalaverkkoon kuollutta kuuttia vuosittain. Vastaavasti aikuisia norppia voidaan päätellä kuolevan kalanpyydyksiin noin 3-4 yksilöä vuodessa.

Metsästys

© Ismo Marttinen / WWF Suomi

Metsästys ei nykyään uhkaa saimaannorppaa. Saimaannorpasta maksettiin kuitenkin tapporahaa vuoteen 1948 saakka. Kannanromahdus 1900-luvunpuoliväliin mennessä johtui voimakkaasta metsästyksestä.

Ympäristömyrkyt

Saimaan saastuminen, elohopea ja muut ympäristömyrkyt ovat vaikeuttaneet norppien lisääntymistä.

Tiesitkö, että…

• Saimaannorppa on yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä.
• Saimaannorppa on Suomen ainoa endeeminen eli kotoperäinen nisäkäs.
• Norppa voi olla sukelluksissa 20 minuuttia kerrallaan ja pystyy myös nukkumaan vedessä.
• Saimaannorppa viettää 60–80 % elämästään veden alla.
• Saimaannorppa syö vuodessa noin 1000 kg kalaa.

Lisätietoa

• Radiolähetinkuutti kuoli kalaverkkoon

Muualla verkossa

• Metsähallitus: saimaannorppa
  
• Metsähallitus: tiedotteita ja selvityksiä saimaannorpasta
  
• Nestorisäätiö