---

Kiljuhanhi

Kiljuhanhi (Anser erythropus) on uhanalaisin arktinen hanhilaji koko Euraasiassa. Kanta pienenee kaikkialla huolestuttavasti, ja Pohjolan pieni omaleimainen kiljuhanhikanta on sukupuuton partaalla. WWF työskentelee sitkeästi kiljuhanhien pelastamiseksi.

WWF suojelee kiljuhanhia

© Morten Ekker

WWF työskentelee kiljuhanhien suojelemiseksi esimerkiksi seuraavin keinoin:

• johti vuosina 2005-2009 laajaa kansainvälistä EU:n LIFE-hanketta kiljuhanhien suojelemiseksi (ks. lisää alla)
• tutkii satelliittilähettimien avulla kiljuhanhen pesimä-, muuttolevähdys- ja talvehtimisalueita ja edistää niiden suojelua
• torjuu kiljuhanhien metsästystä ja valistaa kiljuhanhien suojelun tärkeydestä.

Vuonna 1983 aloitti toimintansa WWF:n kiljuhanhityöryhmä. Työryhmä tekee tiivistä yhteistyötä Norjan lintutieteellisen yhdistyksen kiljuhanhityöryhmän kanssa. WWF:n kiljuhanhityöryhmä: 

• koordinoi lajin suojelu- ja tutkimustyötä lajin suojelusuunnitelman pohjalta ja toimii ympäristöministeriön asiantuntijana lajin suojelussa
• seuraa kevätmuutolla levähtäviä kiljukkaita Perämeren rannikolla
• tutkii pesimäalueita Pohjois-Lapissa
• valistaa metsästäjiä

Jos epäolet havainneesi kiljuhanhen, pyydämme viipymättä raportoimaan havainnosta kiljuhanhityöryhmälle (yhteystiedot alla). Suomen ja Norjan kiljuhanhityöryhmät ylläpitävät internetissä kansainvälistä kiljuhanhisivustoa, jonne kootaan myös tuoreimmat havainnot.

Kannan koko

Kiljuhanhen maailmankannaksi arvioidaan noin 25 000 yksilöä. Pohjoismaiden (Norja, Suomi, Ruotsi) pesimäkannaksi arvioidaan tällä hetkellä enää noin 20 paria. Laji on uhanalainen ja taantuva koko levinneisyysaluellaan, mutta kiireisimmin suojelun tarpeessa on erittäin uhanalainen Pohjoismainen kanta. Suomessa kiljuhanhen pesintä varmistettiin viimeksi kesällä 1995, ja tämänhetkinen kannanarvio on 0-5 paria. Kevätmuutolla kiljuhanhia nähdään edelleen säännöllisesti Oulun seudulla (viime vuosina, 2000-luvun puolivälin aallonpohjan jälkeen noin 20 yksilöä keväässä) ja Tenojoen laaksossa (muutama yksilö keväässä).

Ennen toista maailmansotaa kiljuhanhi oli Lapin runsaslukuisin hanhilaji. Se pesi yleisenä kaikkialla Pohjolan tunturiseuduilla, lounaassa Keski-Norjaan asti. Mikään ei näyttänyt uhkaavan lajia, joka oli pesimäpaikkavaatimuksiltaan laaja-alainen ja erinomaisesti sopeutunut pesimään pohjoisissa olosuhteissa. Vielä 1910-luvulla Oulun seudun kautta keväällä muuttavien kiljuhanhien määräksi arvioitiin noin 10 000 yksilöä.

Ominaispiirteet ja elintavat

© Ari Leinonen / WWF Suomi ja kiljuhanhi-LIFE-hanke

Kiljuhanhi on suunnilleen valkoposkihanhen kokoinen ja yleisväriltään tummanruskehtava pieni hanhi. Jalat ovat kirkkaanoranssit ja nokka vaaleanpunainen. Kiljuhanhi muistuttaa suuresti lähisukulaistaan tundrahanhea: molemmilla lajeilla on aikuispuvussa valkoinen otsakilpi ja mustia epäsäännöllisiä laikkukuvioita vatsapuolella. Kiljuhanhella on kaikissa puvuissa lajityypillinen kirkkaankeltainen silmärengas.

Kiljuhanhen pituus on noin 60 cm, siipien kärkiväli noin 110 cm ja paino 1,6–2,5 kg.

Kiljuhanhi pesii metsätundralla. Se on kasvissyöjä kuten muutkin hanhet. Poikaset syövät myös hyönteisiä.

Uhkat 

Liiallinen metsästys on suurin syy kiljuhanhen taantumiseen etenkin muuttolevähdys- ja talvehtimisalueilla.

Metsästyspaineen vähentämiseksi edelleen tuntemattomien alueiden paikantamisella on kiire. Tässä työssä kiljuhanhien rengastus ja seuranta satelliittilähettimien avulla ovat korvaamattomia apukeinoja.

WWF:n johtama EU LIFE -hanke suojeli kiljuhanhen Euroopan muuttoreittiä

LIFE-hanke keskittyi kiljuhanhen Euroopan muuttoreitin suojeluun. © Kiljuhanhi-LIFE-hanke

Vuosina 2005–2009 toimi WWF:n johdolla kansainvälinen EU LIFE -hanke "Conservation of Anser erythropus on European migration route"  eli "Kiljuhanhen suojelu Euroopan muuttoreitillä".

Hankkeen tavoitteena oli tehostaa kiljuhanhen suojelua Pohjolan kannalle erityisen tärkeällä Euroopan muuttoreitillä. Reitti kulkee Tunturi-Lapin pesimäalueilta Viron ja Unkarin muuttolevähdysalueiden kautta talvehtimispaikoille Koillis-Kreikan kosteikoille.  

Hankkeen toimia olivat muun muassa:

• Satelliittiseuranta: Pohjolan kiljuhanhien seuranta satelliittilähettimillä tuntemattomien pesimä-, muuttolevähdys- ja talvehtimisalueiden löytämiseksi.
  
  
• Kannan seuranta: tärkeimmillä tunnetuilla muuttolevähdys- ja talvehtimispaikoilla.
   
• Kansallisten suojelusuunnitelmien laatiminen: Suomessa, Norjassa ja Virossa.
  
  
• Hoitotoimet: kiljuhanhien lepäily- ja ruokailualueiden ennallistamista ja ylläpitämistä Viron Matsalussa ja Unkarin Hortobágyssa. 
  
  
• Valistuskampanjat: Viron, Unkarin ja Kreikan metsästäjille ja maanviljelijöille. Tavoitteena oli tehostaa kiljuhanhen suojelua lisäämällä tietoa lajin tunnistamisesta ja uhanalaisuudesta sekä kouluttamalla maanviljelijöitä käyttämään erityisympäristötukia, jotka hyödyttävät sekä kiljuhanhia että viljelijöitä itseään.

Lue lisää kiljuhanhi-LIFE-hankkeesta (englanniksi)

Kiljuhanhi-LIFE -hankkeen loppuraportit

Jännittävä satelliittiseuranta paljastaa muuttoreittejä

© Ingar Jostein Øien

WWF:n kiljuhanhityöryhmä on onnistunut satelliittiseurannalla selvittämään kiljuhanhien muuttoreittejä. Seurannan avulla on saatu arvokasta tietoa, jonka avulla voidaan kohdentaa kiljuhanhien suojelutoimia.

Vuosien 2006-2007 satelliittiseuranta

Toukokuussa 2006 WWF:n johtama kiljuhanhi-LIFE -hanke varusti Porsanginvuonolla kolme kiljuhanhea (kaksi koirasta ja yksi naaras) satelliittilähettimin. Satelliittiseurannan tarkoituksena oli selvittää kiljuhanhien Euroopan muuttoreittejä talvehtimisalueille.

Lue lisää ja katso videoita vuosien 2006-2007 satelliittiseurannan vaiheista

Lue myös Ilta-Sanomien toimittaja Tuomas Mannisen blogi satelliittiseurannasta: blogit.iltasanomat.fi/kiljuhanhet/ 

Vuosien 2004-2005 satelliittiseuranta

Kiljuhanhien vuoden 2004 satelliittiseuranta paljasti talvehtimisalueen Mesopotamiassa. Yksittäisen kiljuhanhen koko muuttomatka pesimäalueelta talvehtimisalueelle ja takaisin saatiin ensimmäistä kertaa kartoitettua.

Lue lisää vuosien 2004-2005 satelliittiseurannan vaiheista

Vuoden 1995 satelliittiseuranta

Syksyllä 1995 satelliittiseurannassa ollut Suomen Lapissa pesinyt kiljukaskoiras Doaivu (Toivo) paljasti merkittävät muuttolevähdysalueet sekä Kaninin niemimaalta Vienanmeren koillispuolelta että Kustanain alueelta Luoteis-Kazakstanista.

Lue lisää vuoden 1995 satelliittiseurannan vaiheista

Myös kamerat ja kaukoputket käytössä

Satelliittiseurannan lisäksi Suomen ja Norjan kiljuhanhityöryhmillä on käytössään menetelmä, jossa kiljukkaat ja niiden yksilölliset tuntomerkit tallennetaan kaukoputken läpi videolle. Linnut tunnistetaan yksilöllisesti mahalaikkukuvioiden perusteella.

Yksilöllisen tunnistuksen avulla on selvinnyt muun muassa, että merkittävä osa Länsi-Virossa huhti-toukokuussa lepäilevistä linnuista on samoja, jotka toukokuun puolivälissä lepäilevät Hailuodon-Liminganlahden alueella Suomessa ja jatkavat sieltä edelleen kuun loppupuoliskolla Norjaan Porsanginvuonolle. Toisaalta on havaittu myös, että osas (noin 15%) Virossa ja/tai Suomessa kevätmuutolla nähtävistä yksilöistä ei havaita viimeisellä kevätmuuton aikaisella levähdysalueella Ruijan porsanginvuonolla. Tämä osa kannasta mahdollisesti pesii jollakin toistaiseksi tuntemattomalla alueella Fennoskandian tuntureilla,

Näin on myös saatu suojelun kannalta uutta merkittävää tietoa muuttoreiteistä ja muuton ajoittumisesta, ja myös kannan koon arviointi on entistä tarkempaa.

Julkaisuja

Suomenkielisiä yhteenvetoartikkeleita kiljuhanhen tilanteesta ja Suomen kiljuhanhiprojektin toiminnasta on julkaistu BirdLife Suomen julkaisemissa Linnut-lehden vuosikirjoissa:

• Linnut-vuosikirja 1996: s. 2–11
• Linnut-vuosikirja 1998: s. 10–22
• Linnut-vuosikirja 2000: s. 10–19 (artikkeli pdf-tiedostona, 226 kt)
• Linnut-vuosikirja 2004: s. 4–13 (artikkeli pdf-tiedostona, 543 kt)

Linnut-vuosikirjoja voit tilata BirdLifesta.

Kiljuhanhen kansallinen suojeluohjelma ympäristöministeriön sivuilla.

Kiljuhanhen kansainvälinen suojeluohjelma AEWA:n sivuilla.

Tutustu myös seuraaviin englanninkielisiin vuosiraportteihin:

• Conservation of Lesser White-fronted Goose on the European migration route – Final report of the EU LIFE-Nature project 2005-2009 (sisältää myös vuoden 2004 seurantatulokset)
• Fennoscandian Lesser White-fronted Goose Conservation Project Report 2001–2003
• Fennoscandian Lesser White-fronted Goose conservation project - Annual report 2000 
• Fennoscandian Lesser White-fronted Goose conservation project - Annual report 1999

WWF:n kiljuhanhityöryhmän yhteystiedot

• puheenjohtaja: Juha Merilä, sähköposti etunimi.sukunimi (at) helsinki.fi 
• sihteeri: Esa Aalto, sähköposti etunimi.sukunimi (at) oulu.fi
• WWF:n toimiston kiljuhanhiprojektin yhteyshenkilö: Petteri Tolvanen, sähköposti etunimi.sukunimi (at) wwf.fi

Lisätietoa

• Kiljuhanhien genetiikasta ja istutushankkeista

Muualla verkossa

• Portal to the Lesser White-fronted Goose (englanniksi)
  
• Kiljuhanhi-LIFE -projekti 2005-2009 (englanniksi)
  
• Metsähallitus: Suomen kiljuhanhi-LIFE-hanke 1997-2000