Jokihelmisimpukka

Jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) eli raakku on pitkäikäinen virtaavien vesien simpukka. Sitä esiintyi aiemmin lähes koko maassamme Järvi-Suomea lukuunottamatta. Nykyisin raakku on Suomessa vaarantunut ja erityisesti suojeltava laji.

WWF suojelee jokihelmisimpukoita

Kuva: WWF

WWF on mukana jokihelmisimpukoiden suojelutyössä yhteistyökumppaneidensa kanssa muun muassa seuraavin keinoin:

• selvittää jokihelmisimpukan esiintymistä
• selvittää, miten lajin kotijokia kannattaa entisöidä
• suojelee lajin elinympäristöjä ja
• selvittää jokihelmisimpukoiden siirtoistutusten menestystä.  

Levinneisyys

Jokihelmisimpukka viihtyy Lapin joissa. Etelä-Suomessa ainoa lisääntymiskykyinen kanta on Viljakkalassa Tampereen luoteispuolella virtaavassa Ruonanjoessa. Raakkua esiintyy kuitenkin paikoin myös muualla Länsi-Suomessa.

Vaatelias laji

Jokihelmisimpukka on tummanruskea, lähes musta nilviäinen.

Lajin elinympäristövaatimukset ovat poikkeuksellisen tiukat sen toukka- ja nuoruusvaiheessa. Jokihelmisimpukka tarvitsee elinkiertonsa eri vaiheissa muun muassa neutraalia ja hapekasta vettä sekä jokielinympäristölle luontaisia virtausolosuhteita.

Jokihelmisimpukka tarvitsee myös ekologisesti vanhaa mutta luontaisesti uusiutuvaa huokoista pohjaa sekä taimen- tai lohikantaa glokidio-toukkien väli-isännäksi. Jokihelmisimpukka lisääntyy siksi vain lohi- tai taimenpitoisissa joissa. Se tulee sukukypsäksi 20-vuotiaana.

Uhkat

1800- ja 1900-lukujen taitteessa tukkien uitot ja koskien perkaukset tuhosivat useita raakkuesiintymiä. Helmenkalastajien ryöstöpyynti hävitti raakkukantoja 1950-luvulle saakka.

Raakku rauhoitettiin vuonna 1955. Sitä uhkaa kuitenkin yhä ennen kaikkea glokidio-toukkien ja nuoruusasteiden tuhoutuminen. Jokihelmisimpukan esiintymisen muutokset ovat hitaita, koska eläin on pitkäikäinen. Lisäksi täysikasvuiset yksilöt kestävät ympäristönmuutoksia paremmin kuin nuoret simpukat tai toukat.

Jokihelmisimpukkaa uhkaavat nykyisin:

• elinympäristön muuttuminen lisääntymis- tai elinkelvottomaksi
  • rakentamisen
  • veden kuormituksen
  • metsä- ja suo-ojituksen ja
  • happosateiden seurauksena
• veden laatuun ja määrään vaikuttavat valuma-alueiden muutokset
• ympäristömyrkyt
• torjunta-aineet
• ilmansaasteet
• öljyvahingot sekä
• vesien likaantuminen ja rehevöityminen.

Elämää raakuille siirtoistutuksilla

Luonnontieteellinen keskusmuseo ja WWF:n jokihelmisimpukkatyöryhmä ovat kartoittaneet raakun esiintymistä tutkimalla yhteensä noin 70 jokea

• Pohjanmaalla
• Pohjois- ja Länsi-Lapissa
• Koillismaalla ja
• Etelä-Suomessa.

Pohjanmaalla ja Koillismaalla kokeiltiin simpukan siirtoistutusta sekä saman joen sisällä että uusiin jokiin. Siirtoistutukset samoissa joissa joissa onnistuivat huomattavasti paremmin (onnistuminen yli 90 % istutuksista) kuin siirtoistutukset uusiin istutusjokiin (onnistuminen alle 50 %). 

WWF oli mukana myös "Jokihelmisimpukkaa sisältävien jokiekosysteemien entisöinti" -hankkeessa. Hanke sai EU:n LIFE nature -rahoitusta ja toimi vuosina 1997-2002. Hanke toi runsaasti uutta tietoa:

• luonnontilaisen joen määrittelystä
• jokihelmisimpukan suojelusta ja
• entisöintitoimista suojeltavilla joilla.

Lue  "Jokihelmisimpukkaa sisältävien jokiekosysteemien entisöinti" -hankkeen tuloksia koskeva tiedote (28.10.2003)

Tiesitkö, että…

• Jokihelmisimpukka voi elää yli 120-vuotiaaksi.
• Vain yksi tuhansista jokihelmisimpukoista tuottaa helmen.
• Jokihelmisimpukka elää nuoruusvaiheensa loisena kalojen kiduksissa.

Lisätietoa

• Työryhmät
• Uhanalaisen jokihelmisimpukan suojelussa vielä vakavia puutteita

Muualla verkossa

• Luonnontieteellinen keskusmuseo
  
• Metsähallitus: Raakku eli jokihelmisimpukka