Kala on maistuva osa monen ihmisen ateriaa. Kala sisältää arvokasta proteiinia. Kalastus on myös tärkeä elinkeino. Usein kalaa kuitenkin pyydetään liikaa, eikä se ei ehdi lisääntyä yhtä nopeasti kuin sitä pyydystetään. Näin kalakannat ehtyvät nopeasti. Etenkin suurikokoiset ja arvokkaat lajit, kuten tonnikala, ruijanpallas ja turska, ovat vaarassa kadota. WWF tekee töitä, että liikakalastus saataisiin kuriin.
![]() |
| © Jo Benn / WWF-Canon |
Kestävä kalastus tarkoittaa kalavarojen käyttöä ja hoitoa biologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla siten, että kalojen määrä, monimuotoisuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus taataan.
Ennen kaikkea kestävä kalastus tarkoittaa sitä, että kalaa ei ylikalasteta. Kalastus on siis säädetty tasolle, joka toisaalta pyrkii tyydyttämään kalastuselinkeinon tarpeet, mutta ei uhkaa pyynnin kohteena olevan kalakannan tai sivusaaliina saatavan lajin tulevaisuutta.
Kestävän kalastuksen periaatteet eivät valitettavasti toteudu riittävissä määrin. Yli puolta maailman kalakannoista kalastetaan tällä hetkellä suurimmalla mahdollisella paineella. Kalakannoista 24 % on joko ylikalastettuja, romahtaneita tai elpymässä romahduksessa.
Seitsemän maailman kymmenestä merkittävimmästä merikalastuksen kohteesta ovat ylikalastettuja tai niihin kohdistuu suurin mahdollinen kalastuspaine. Näiltä alueilta tai lajeista saadaan saadaan n. 30 % kaikesta maapallon kalansaaliista.
Jopa 90 % valtamerten suurikokoisista saaliskalalajeista on kalastettu loppuun. Useat taloudellisesti merkittävät kalapopulaatiot ovat heikentyneet tasolle, jossa niiden tulevaisuus on vakavasti uhattuna. Ellei kehityksen suunta muutu voimakkaasti, suurimman osan kalastuksen kohteena olevista populaatioista on ennustettu romahtavan jopa vuosisadan puolenväliin mennessä.
Monet kalastajat tietävät, että pyynnin tehokkuutta pitäisi säännöstellä ja meriympäristöä tulisi suojella. Suurten kaupallisten kalastuslaivastojen haaskaava suhtautuminen luonnonvarojen käyttöön ja pyyntimenetelmien huima tekninen kehitys on tehnyt yhä suuremmat kalastusoperaatiot mahdollisiksi.
EU:n tukijärjestelmät mahdollistavat kannattamattoman kalastustoiminnan jatkumisen liian suurella kapasiteetilla. Lisäksi polttoainetuet edesauttavat kalastusalusten pääsyä yhä ulommas merelle. Tällöin tähän asti koskemattomat alueet tulevat intensiivisen pyynnin kohteeksi.
Muita nykyaikaisia kestämättömän kalastuksen muotoja:
![]() |
| © Australian Fisheries Management Authority |
Kun saalismäärät perinteisillä pyyntialueilla rannikkojen läheisyydessä ovat romahtaneet, kalastus on levinnyt yhä syvempiin vesiin ja kohdistunut uusiin, aikaisemmin pyynnin ulkopuolelle jääneisiin lajeihin.
Koska pyynnin kohteena olevien uusien kalapopulaatioiden koosta ja tilasta ei usein ole olemassa riittävää tietoa, on niihin kohdistuva kalastuspaine alkujaan liian suuri. Ylikalastus voi näissä tapauksissa hyvin nopeastikin romahduttaa paikallisen kannan – jopa yhden kalastuskauden aikana.
Monien uusina lajeina pyydettävien kalojen, kuten hammaskalan (Dissostichus eleginoides), tylppäpyrstömolvan (Molva dypterygia), keltaroussin (Hoplostethus atlanticus) ja merikrottien (heimo Lophiidae) populaatiot ovat jo romahtaneet useilta alueilta.
Nykyvauhdilla pääosa maailman syvänmeren lajeista päätyy ylikalastetuiksi hyvin pian. Nyt intensiivisen kalastuksen kohteena olevista vesistä 40 % on jo yli 200 metrin syvyydessä.
Tutustu WWF:n Meren herkkuja -kalaoppaaseen. Oppaasta julkaistiin uusi versio kesällä 2009.
Katso WWF:n englanninkielinen video aiheesta.