---

YK:n ilmastosopimus

Maailmanlaajuinen ongelma vaatii maailmanlaajuisen ratkaisun. Ensimmäinen kansainvälinen ilmastosopimus solmittiin YK:n konferenssissa Rio de Janeirossa vuonna 1992 ja sitä täydentävä Kioton pöytäkirja vuonna 1997. Parhaillaan käydään kuumia neuvotteluja uuden, Kioton pöytäkirjan jälkeisen ajan sopimukseksi.

© Chris Marais  / WWF-Canon

WWF:n tavoitteena on, että joulukuussa 2009 Kööpenhaminassa pidettävässä YK:n ilmastokokouksessa saadaan aikaan kattava, kunnianhimoinen ja oikeudenmukainen kansainvälinen sopimus. Sopimuksen avulla ilmaston lämpeneminen on saatava pysäytettyä selvästi alle kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna.

Lue lisää Kööpenhaminan kansainvälisestä ilmastosopimuksesta ja WWF:n tavoitteista

Kioton pöytäkirjassa Euroopan unioni sitoutui vähentämään päästöjään kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 tasosta vuosien 2008–2012 aikana. Kioton pöytäkirja ei ole ollut riittävä sopimus vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi, sillä siinä EU:n ja muiden teollisuusmaiden päästövähennyssitoumukset eivät ole linjassa ilmastotieteen osoittamien päästövähennystarpeiden kanssa. Yhdysvallat ei ole edes ratifioinut sopimusta. Tulevassa ilmastosopimuksessa päästövähennysten on oltava paljon jyrkempiä. Kaikki teollisuusmaat on saatava siihen mukaan.

Päästöjen vähentäminen

Jotta ilmastonmuutos ei kävisi ihmisille ja luonnolle sietämättömäksi, päästöjä on vähennettävä niin, että vaarallisen ilmastonmuutoksen rajana pidetty kahden asteen lämpeneminen maapallon pinnan keskilämpötiloissa saadaan torjuttua.

Vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumisen vaatima päästöura merkitsee teollisuusmaille hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan 25–40 prosentin päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi kehitysmaissa päästöjä on vähennettävä merkittävästi verrattuna odotettavissa olevaan päästökehitykseen.

Päästöt ovat kuitenkin kasvaneet IPCC:n skenaarioita nopeammin, joten WWF vaatii teollisuusmaita vähentämään päästöjään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Näistä päästövähennyksistä valtaosa on tehtävä kotimaassa joustomekanismien käytön sijasta. Tämän lisäksi teollisuusmaiden on sitouduttava auttamaan kehittyviä maita vähentämään päästöjään

• rahoituksen
• teknologiansiirron
• koulutuksen ja
• hallinnon kehittämisen keinoin.

Globaalisti päästöt on saatava vähenemään 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Näin saadaan vaarallinen ilmastonmuutos torjuttua 90 prosentin todennäköisyydellä.

WWF:n Climate Solutions -mallin (pdf-tiedosto, 3,08 Mt) mukaan tärkeimmät keinot torjua ilmastonmuutosta ovat:

• energiatehokkuuden parantaminen
• metsäkadon pysäyttäminen
• uusiutuvien energialähteiden lisääntyvä käyttöönotto
• vetytalouden kehittäminen
• hiilen korvaaminen maakaasulla ja
• hiilen sidonta - ja varastointiteknologian käyttöönotto fossiilisessa energiantuotannossa.

Tärkeä osa päästökehityksen kääntämistä on luoda toimivat hiilimarkkinat. Kun päästöille muodostuu hinta, päästöjä vähentävät yritykset ja maat hyötyvät ilmastomyötäisistä toimistaan myös taloudellisesti. Hiilimarkkinat voivat näin toimia merkittävänä kannustimena myös kehitysmaiden päästövähennystoimille.

Metsäkadon pysäyttäminen

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC arvioi metsäkadon ja metsäluonnon köyhtymisen tuottavan kolmasosan ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä. Maapallon lämpenemisen pysäyttäminen alle kahteen asteen ei voi onnistua ilman toimia, joilla rajoitetaan metsäkadosta ja muista maankäytön muutoksista aiheutuvia päästöjä.

WWF:n tavoitteena on pysäyttää metsäkato vuoteen 2020 mennessä. Tämän vuoksi metsäkadon pysäyttämisen tulee olla keskeisesti mukana seuraavassa YK:n ilmastosopimuksessa.

Metsien suojeluun tulee tarjota kannustimia esimerkiksi ottamalla metsät mukaan hiilimarkkinoiden piiriin, jotta metsiään suojelevat maat hyötyvät toimistaan taloudellisesti. Kehittyneiden maiden on tuettava metsien suojelua kehitysmaissa.

Vastuunjako

Ilmastonmuutoksen torjumisesta ja sen väistämättömiin vaikutuksiin sopeutumisesta aiheutuvat kustannukset on jaettava oikeudenmukaisesti.

Tähänastisesta kasvihuonekaasujen lisäämisestä ilmakehässä ovat vastuussa kehittyneet maat, joissa henkilöä kohden lasketut päästöt ovat vielä nykyäänkin valtavan suuret verrattuna kehittyvien maiden per capita -päästöihin. Kehittyneiden maiden onkin osoitettava johtajuutta omissa päästövähennystoimissaan ja lisäksi tuettava kehittyviä maita merkittävästi niiden ilmastotoimissa.

Muualla verkossa

• YK:n ilmastosopimus (englanniksi)
  
• Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC (englanniksi)