Sijainti

Arktiseksi vyöhykkeeksi luokitellaan tavallisesti napapiirin pohjoispuolinen alue. Vallitsevat olosuhteet ovat usein ankarat. Subarktinen vyöhyke taas sijaitsee boreaalisella havumetsävyöhykkeellä, arktisen vyöhykkeen ja lauhkean lehtimetsäalueen välissä.

© Kevin Schafer / WWF-Canon

Arktisen alueen määrittely

Arktinen alue voidaan määritellä monella eri tavalla.

Kansainvälisessä yhteistyössä arktinen alue yleensä kattaa alueen, jonka eteläraja kulkee Skandinavian kohdalla pohjoisen napapiirin (66°32’N) kohdalta.

Suomen poliittisesti määritelty arktinen alue on napapiirin pohjoispuolinen alue, vaikka luonnontieteelliseltä kannalta alue onkin subarktista luontoa.

Arktinen alue voidaan määritellä myös ilmaston mukaan. Silloin arktinen alue sijoittuu pohjoiseen niiltä alueilta, joiden kesäkuun keskimääräinen lämpötila on enimmillään +10 celsiusastetta. Rajaus voidaan tehdä myös metsärajan mukaan.

Karttakuva: AMAP (Arctic Monitoring and Assessment Program). AMAP on arktisten alueiden ympäristön arviointi- ja seurantaohjelma.

Arktisen alueen ominaispiirteitä

Isolunni (Fratercula corniculata). © Kevin Schafer / WWF Canon

• ilmaston kylmyys ja kuivuus
• sään nopea vaihtelu
• lumi- ja jääpeite sekä
• voimakkaat valonmäärän vaihtelut.

Osa jäättömistä alueista on ikiroudassa. Laajat alueet voivat olla ilman kasvipeitettä. 

Mantereilla kylmät talviaikaiset korkeapaineen alueet ovat vallitsevia, mutta rannikoilla vallitsee mereinen ilmasto. Meren läheisyys tasaa lämpötilavaihteluja ja leudontaa ilmastoa.

Subarktiset alueet

Subarktiset alueet sijaitsevat arktisen vyöhykkeen eteläpuolella, boreaalisella havuvyöhykkeellä. Fennoskandinaviassa ja Kuolan niemimaalla subarktinen vyöhyke on pohjoisempana kuin muualla, koska Golf-virta nostaa keskilämpötilaa jopa kymmenellä asteella. Subarktisille alueille ovat tyypillisiä

• havumetsät
• lukuisat järvet ja
• suot.

Muualla verkossa

• Kansainvälinen WWF: The Arctic (englanniksi)