Kehitysmaiden metsien suojelussa on taivallettu pitkä tie. Vielä 15 vuotta sitten suojelualueet aidattiin ja paikalliset asukkaat raahattiin pois häiritsemästä luonnon autuasta tasapainoa. Tänä päivänä metsiä suojellaan onneksi toisin keinoin – perhosen, mehiläisen ja banaanin avulla!

Nykypäivän luonnonsuojelussa puhutaan paikallisyhteisöjen osallistamisesta. Se tarkoittaa, että metsien läheisyydessä eläviä ihmisiä kannustetaan toimimaan  suojelun toimeenpanijoina ja turvaajina yhdessä valtion kanssa. Osallistava metsänhoito on saavuttanut useissa paikoissa hyviä tuloksia – parhaimmassa tapauksessa siitä hyötyvät niin metsät, valtio kuin paikallisyhteisötkin.

Usein yksi osallistavan metsänhoidon tärkeimmistä keinoista on vaihtoehtoisten elinkeinojen kehittäminen paikallisyhteisöille. Tästä esimerkkinä WWF Suomen tukema projekti Tansanian Itä-Usambaran vuoristosademetsissä.

Perhonen – tuo  keräilijän aarre ja metsien keiju

Itä-Usambaran metsäkylien savimökkien pihalla tönöttää perhosten kasvatushäkkejä, joissa kyläläiset kasvattavat  perhosia toukasta alkaen upeiksi aikuisyksilöiksi asti.  Nämä kaunokaiset kaupataan internetin välityksellä  hyvään hintaan perhoskeräilijöille esimerkiksi Amerikkaan. Kling – kassa kilahtaa ja perhosenkasvattajalla on paremmat mahdollisuudet turvata lastensa koulunkäynti. Metsien kannalta merkittävää perhoskasvatuksessa on se, että jokainen perhoslaji tarvitsee kasvaakseen oman puulajinsa. Sen vuoksi paikalliset ihmiset kasvattavat aktiivisesti erilaisten puiden taimia ja ymmärtävät, kuinka tärkeitä nämä puulajit ovat metsien monimuotoisuuden kannalta. Perhonen on siis metsän keiju – se antaa toivoa niin metsälle kuin  sen asukkaalle.

Mehiläisiä, hunajaa ja lisätuloja

Itä-Usambaran kylien pihoilla voi törmätä riviin valkoisia laatikoita. Nämä ovat mehiläisten kasvatusbokseja, joissa  mehiläiset valmistavat hunajaa. Konsepti on toimiva – mehiläistenhoidon seurauksena kyläläiset saavat hunajaa oman käyttöönsä ja ennen kaikkea myytäväksi eteenpäin. Kling – kassa kilahtaa ja mehiläistenkasvattaja on askelta lähempänä kolmea havittelemaansa vuohta. Myös metsät hyötyvät: ei pölytystä ilman monimuotoista luontoa, ei hunajaa ilman pölytystä!

Banaanista ruokaa ja suojaa

Miten banaani voi suojella metsää? Siten että banaani on noin 3-metriseksi kasvava kasvi, joka tuottaa säännöllisesti ravinteikkaita banaaniterttuja. Banaani onkin yksi tärkeimmistä viljelykasveista Itä-Usambaran pihapiireissä. Banaani on myös oivallinen peltometsäviljelyn kasvi. Banaania viljellään yhdessä mm. jamssin, mustapippurin, maissin ja papujen kanssa. Peltometsäviljelyssä ruokakasveja viljellään puiden lomassa ja alla, mikä mahdollistaa jatkuvan metsäpeitteen ylläpitämisen. Itä-Usambaralla peltometsäviljelyä harjoitetaan erityisesti suojelualueita yhdistävillä käytävillä. Kling – kassa kilahtaa kun banaanien rungoilla kasvatetut mausteet saadaan myyntiin markkinoille. Näin peltometsäviljelijä saa ostettua koulupuvut lapsilleen. Metsä kiittää ja kumartaa, kun lajien virta pääsee liikkumaan peltometsätilkkuja pitkin suojelluilta alueilta toiselle.

Kahleet ja aidat pois – usko, tahto ja nerokkaat ideat tilalle

Metsien suojelu ei siis nykypäivänä tarkoita piikkilanka-aitaa ja kahleilla itsensä puihin kiinnittäviä aktivisteja. Onneksi tänä päivänä ymmärretään, että metsien läheisyydessä elävät ihmiset itsekin arvostavat metsiään ja haluavat niiden säilyvän. Mutta kun kyse on jokapäiväisestä leivästä, ei pelkkä tahto suojella riitä. Silloin tarvitaan perhosta, mehiläistä ja banaania.