“WWF tavoittelee maailmaa, jossa kaikilla on korkea hyvinvointi ja jossa voimme nauttia terveestä ja onnellisesta elämästä käyttämällä oikeudenmukaisen osan planeetan resursseista.”

Julkaisimme tänään Onnellisuuspoliittisen manifestin, joka tarjoaa konkreettisia keinoja lähteä toteuttamaan yhdelle planeetalle sopivaa elämäntapaa. Manifestista löytyy myös suosituksia toimenpiteistä, joilla poliitikot voivat tukea aktiivista kansalaisuuttamme.

Maapallolle sopiva elämäntyyli tuottaa aitoa hyvinvointia tavoilla, jotka pienentävät samalla henkilökohtaista ympäristörasitettamme. Saamme elämäämme merkityksellistä sisältöä siirtymällä pikamielihyvän tavoittelusta eli kulutusvoiman jatkuvasta kasvattamisesta ja aineellisen kulutuksen oravanpyörästä aktiiviseen vapaa-aikaan. Muiden kanssa yhdessä tekeminen on ensisijaisen tärkeää hyvinvoinnillemme. Nämä ovat ehkä manifestin keskeisimmät viestit. Hyvinvointi ja onnellisuus on merkityksellisestä tekemisestä rakentuva jatkuva prosessi.

Planeetan elämän edellytysten ylläpidon ja ihmisten hyvinvoinnin tulisi olla politiikan keskeisin tavoite, johon muita tavoitteita peilataan. Tuntuu, että nykypolitiikka on sekoittanut perinteiset hyvinvoinnin tavoittelun keinot itse tavoitteeseen. Yhteiskunnan muut tavoitteet alistetaan talouskasvulle, joka perustuu yhä uusiutuvien luonnonvarojen ylikulutukseen.

Luonnonvarojen ylikulutukseen perustuva bruttokansantuotteen kasvu ei tuota enää länsimaissa hyvinvointia. Päinvastoin, se vaarantaa ekosysteemien, ihmisten, muiden lajien ja tulevien sukupolvien hyvinvoinnin. Kulutamme luonnonvaroja 40 % nopeammin kuin ne ehtivät uusiutua. Elämme siis velaksi. Planeetan resurssien velaksi kuluttaminen on erityisen vakavaa, koska kukaan ei tule velkakriisin uhatessa pelastamaan ja maksamaan laskua.

Hyvinvointimme, joka mahdollistaa onnellisuuden, perustuu hyvinvoivaan luontoon ja ekosysteemeihin. Tämä rajallinen pääoma tulee jatkossa huomioida taloudessa. Luonnonvarojen käytön tulee olla oikeudenmukaisesti jaettu – ei vain yhteiskuntien sisällä vaan myös globaalisti ja ylisukupolvisesti. Hyvinvointia voidaan nostaa samalla kun sopeutamme taloutemme yhden planeetan mittoihin.

Suomalaiset voivat nostaa omaa hyvinvointiaan aktiivisella vapaa-ajalla, ja päättäjien tulisi tukea tätä yhteiskunnan hyvinvointia.

Tämän lisäksi ekologisen jalanjäljen pienentäminen tarkoittaa vastuulliseen raaka-aineiden tuotantoon siirtymistä, uusien ympäristöinnovaatioiden tukemista sekä siirtymistä raaka-aineiden uusiokäyttöön, kierrätykseen ja uudelleen käyttöönottoon perustuviin tuotantomuotoihin.

Elämän edellytysten takaamisen ja oikeudenmukaisen luonnonvarojen käytön tulee olla politiikan ytimessä. EU, Ranska, YK ja OECD kehittävät keinoja palauttaa hyvinvointi politiikan päätavoitteeksi. Myös Suomen hallituksen tulee asettaa tavoitteekseen suomalaisten ja maapallon aito hyvinvointi ja onnellisuus.

WWF toivoo, että manifesti toimii lähtölaukauksena prosessille, jossa poliittiset päättäjät ja ihmiset laajemminkin ryhtyvät pohtimaan mihin suuntaan haluamme kehittyä.

Käy lataamassa manifesti ja lue lisää onnellisuuden ja kestävän elämäntavan yhteyksistä.

Aiemmin onnellisuudesta kirjoitettua:
WWF haluaa, että olet onnellisempi
Mikä on politiikan tavoite? Mitataan sitä!

Hienoa ympäristöministeri Lehtomäki! Ympäristöministeri teki tärkeän, mutta vielä varovaisen, poliittisen keskustelun avauksen poliittisten tavoitteiden uudelleen määrittelemiseksi.

Poliitikot käyttävät bruttokansantuotetta sen tiedetyistä puutteista huolimatta päätöksenteon ohjaukseen. Oletuksena on yhä, että jos bruttokansatuote kasvaa, niin poliittiset päätökset ovat olleet oikeita. Lehtomäki katsoo nyt, että bruttokansantuotteen kasvattamisella, joka tuntuu olevan politiikan tärkein tavoite, saattaa olla hyvinvointia heikentäviä vaikutuksia.

Bruttokansantuote (BKT) on parhaiten tunnettu taloudellisen kehityksen mittari jota käytetään myös yleisen hyvinvoinnin mittarina. Hyvinvoinnin mittaamiseen BKT sopii kuitenkin huonosti, koska taloudellinen kehitys ja hyvinvointi (sosiaalinen, kulttuurinen ja ympäristön) eivät ole suoraan verrannollisia. BKT epäonnistuu huomioimaan planeetan luonnonvarojen hupenemisen.

BKT ja kansalliset budjetit (national accounts) kehitettiin 1930 laman aikoihin talouden poliittisen ohjauksen tarpeisiin. Niistä tuli nopeasti maailmanlaajuisesti hyväksytty keino mitata taloudellista aktiviteettia valtioissa, sekä ennustaa ja vertailla talouden toimia ajassa.

Muiden laajasti hyväksyttyjen mittareiden puutteen vuoksi BKT:sta tuli yleisen hyvinvoinnin mittari, mihin BKT:ta ei koskaan ollut suunniteltu käytettäväksi.

Onko Suomen kansallisena tavoitteena hyvinvoinnin vai bruttokansantuotteen kasvattaminen?

Ympäristöministeri otti nyt hyvän ensiaskeleen matkalla kohti poliittisten tavoitteiden uudelleen arviointia. Lehtomäki katsoo, että BKT ei vastaa tämän päivän tarpeisiin, sillä se ei anna arvoa luonnon monimuotoisuudelle, elämänlaadulle tai perhesuhteille.

“Itse asiassa bruttokansantuotteen kasvattamistoimilla voi olla luonnon monimuotoisuuteen jopa suoraan kielteisiä vaikutuksia, sillä tuottavathan esimerkiksi ylisuuret hakkuut vain lisää BKT:tä”, Lehtomäki toteaa.

Myös WWF:n mielestä BKT:n laskentamenetelmää tulisi kehittää sellaiseksi, että se huomioi myös indikaattorit, jotka mittaavat hyvinvointiin liittyvät tekijät, joita suurin osa ihmisistä elämässään arvostaa. Nämä uudet menetelmät tunnistavat luonnon monimuotoisuuden, saastumisen vähenemisen ja tuhlailevan luonnonvarojen kulutuksen, ja täten kannustavat kestävään luonnonvarojen käyttöön.

BKT:n ja hyvinvoinnin samanaikainen kasvu ovat mahdollisia, mutta joskus hyvinvoinnin kasvu aiheuttaa BKT:n laskemista. Koska BKT:ta käytetään politiikan päätöksenteon ohjaukseen, on todennäköistä, että BKT:ta alentavat mutta hyvinvointia parantavat toimet ovat päätöksissä aliedustettuina. Tällaisia hyvinvointia kasvattavia toimia olisivat esimerkiksi vapaa-ajan lisääminen ja ympäristönsuojelu.

Maailmalla on tarjolla useita yhteiskunnan hyvinvointia bruttokansantuotetta laajemmin mittaavia mittareita. Tällaisia ovat Lehtomäenkin mainitsema talouden kasvuun nojaava BKT:n johdannainen aidon kehityksen mittari (GPI) ja EU:n kehittelemä sustainable development indicators (SDI). Eräs WWF:n mielestä mielenkiintoisimmista hyvinvoinnin mittareista on Happy Planet Index, joka yhdistää ekologisen jalanjäljen ja inhimillisen kehityksen.

WWF:llä on visio maailmasta, jossa ihmisillä ja tulevilla sukupolvilla on korkeampi hyvinvoinnin taso. WWF uskoo, että hyvinvointia voi nostaa samalla kun sovitamme ekologisen jalanjälkemme koon yhdelle planeetalle sopivaksi.

WWF Suomi ja Demos Helsinki pohtivat tämän kevään aikana keinoja, joilla poliittiset päättäjät pystyisivät tukemaan suomalaisten onnellisuutta ja näin pienentämään meidän ekologista jalanjälkeämme. Paula Lehtomäen aloite on ehdottomasti yksi tällainen.

Postaus on luettavissa myös Demos Helsingin Onnellisuuspolitiikkaa-blogissa.

Kuva cc Pink Sherbet

WWF tavoittelee maailmaa, jossa luonnonvaroja käytetään oikeudenmukaisesti niiden uudistumisen rajoissa. Tulevaisuutta, jossa meillä kaikilla on korkea hyvinvointi ja jossa voimme nauttia terveestä ja onnellisesta elämästä. WWF uskoo, että kestävä elämäntapa on mahdollinen ilman, että hyvinvoinnista täytyy tinkiä. Päinvastoin.

Ihmisten toiminta aiheuttaa muutoksia ekosysteemeissä, jotka vuorostaan vaikuttavat ihmisten ja muiden lajien hyvinvointiin. Lajit, eli luonnon monimuotoisuus, muodostavat ekosysteemejä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita.

Nämä ekosysteemipalvelut kuten ravinnekierto, maaperän muodostus, luonnonvaratuotanto kuten ruoka, makeavesi ja raaka-aineet sekä ilmaston sääntely ja kulttuuripalvelut kuten kauneus, hengellisyys ja vapaa-aika mahdollistavat elämän planeetallamme.

Planeetan ja ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista. Hyvinvointi mahdollistaa onnellisuuden.

Ekosysteemien perustana oleva luonnon monimuotoisuus hupenee ihmisten vaikutusten vuoksi. Monimuotoisuutta uhkaa elinympäristöjen heikkeneminen ja hupeneminen varsinkin laajenevan maatalouden vuoksi, lajien ylihyödyntäminen, saastuminen, vieraslajien ja -geenien leviäminen ja ilmastonmuutos.

Näiden suorien uhkien takaa paljastuvat todelliset syyt, eli tuotteiden ja palveluiden kasvava kysyntä ja kulutus. Ihmispopulaation ja talouden kasvaessa myös uhat monimuotoisuudelle kasvavat.

Nykypolitiikka tähtää jatkuvaan kasvuun rajallisella planeetalla. Tuo kasvu perustuu jo nyt ekologiseen velkaan. Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykykasvun vaatimalla tahdilla. WWF:n Living Planet -raportin (pdf) mukaan tarvitsisimme 2,5 planeettaa, jos ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Olisiko aika uudelleen arvioida politiikan tavoitteita ja sovittaa ne yhden planeetan mittoihin?

Nykytutkimuksen perusteella WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Kulutukseen perustuva elämäntapa ei tuo onnea, vaan ajaa ihmiset helposti tyytymättömyyden kierteeseen. Puhdas luonto ja hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin ovat shoppailua parempia keinoja parantaa onnellisuutta.

WWF Suomi pyysi ajatushautomo Demos Helsinkiä pohtimaan keinoja, joilla poliittiset päättäjät pystyisivät tukemaan suomalaisten onnellisuutta ja näin pienentämään meidän ekologista jalanjälkeämme.

Kevään aikana voitte seurata ja kommentoida Demos Helsingin tutkijoiden ajatuksen kehittelyä projektin työblogissa Onnellisuuspolitiikkaa. Projekti huipentuu kuvitteellisen Onnellisuuspuolueen puolueohjelman julkistukseen myöhemmin keväällä.

Don’t worry be happy!