Toimin MMM Sanna Koskisen vastaväittäjänä 15.1.2010 Helsingin yliopistossa. Väitöskirja ”Lapset ja nuoret ympäristökansalaisina – ympäristökasvatuksen näkökulma osallistumiseen” käsittelee kahta tällä vuosituhannella paljon puhuttanutta yhteiskunnallista teemaa: huoli ympäristön tilasta ja edustuksellisen demokratian kriisi.

Nämä ovat erittäin keskeisiä kysymyksiä myös WWF:n ilmastotyön näkökulmasta, ja niinpä innostuinkin soveltamaan Sannan mallia omaan työhömme.

Ihmiset ovat huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista. Kansalaisten valitsemat päättäjät eivät kuitenkaan toimineet Kööpenhaminassa odotustemme mukaisesti. Edustuksellinen demokratia ei toteutunut. Mitä nyt pitäisi tehdä?

Väitöstutkimusta voidaan soveltaa ratkaisun löytämiseen. Sanna kehittää tutkimuksessaan yhdessä Riikka Paloniemen kanssa spiraalimallin (kts. kuva alla), jossa hän käsittelee muun muassa ympäristövaikuttamiseen liittyvää voimaantumista, valtautumista ja lannistumista. Tavoitteena on edetä spiraalissa aina seuraavalle kehälle uuden voimaantumisen ja valtautumisen kautta. Mikäli tavoitteita ei saavuteta, ajautuu yksilö tai ryhmä spiraalin ulkokehälle, eli lannistuu. Tällöin on keksittävät keinot, joilla saada voimia palata takaisin spiraalin nousevalle kehälle.

Paloniemi, R. & Koskinen, S. 2005. Ympäristövastuullinen osallistuminen oppimisprosessina.

Ennen Kööpenhaminan kokousta tunsimme satojen tuhansien tukijoidemme kanssa itsemme voimaantuneiksi. Uskoimme siihen, että Kööpenhaminassa syntyy kunnianhimoinen lopputulos ja että sen seurauksena tavoittelemamme valtautuminen eli poliittinen sitoutuminen ilmastonmuutosta hillitseviin toimenpiteisiin konkretisoituu. Niin ei kuitenkaan tapahtunut. Ainakin itse koin lannistumisen tunteen, ja ajauduin hetkellisesti spiraalin ulkokehälle eli petyin poliittisten päättäjien ryhdittömyydestä.

Nyt on kuitenkin oleellista, että emme lannistu eli menetä kykyämme ja haluamme osallistua sekä vaikuttaa. Jotta voimme palata takaisin spiraalin nousevalle kehälle ja uskoa tulevaan, tarvitsemme Sannan ja Riikan mallin mukaan tukea toisiltamme.

Anna valomerkki ja voimaannu kanssamme

Me WWF:ssä emme voisi toteuttaa tavoitteitamme ilman tukijoitamme, sillä juuri tukijoista nousee vaikuttavuutemme ja uskomme siihen, että työskentelemme oikeiden asioiden puolesta. Vain yhdessä voimme vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään ja edistää kestävää kehitystä laajemminkin.

Seuraavana maailmanlaajuisena tempauksena toteutamme Earth Hour -kampanjan, joka huipentuu valojen sammuttamiseen 27.3. Sammuttamalla valot tunniksi osoitamme maailman päättäjille, että emme ole lannistuneet, vaan että vaadimme heiltä vastuullisuutta tulevia sukupolvia ja luontoa kohtaan – ja siis edustuksellisen demokratian toteutumista.

Koe kanssamme voimaantuminen ja ilmoittaudu Earth Hour -kampanjaan! Earth Hour-tempaus on hauskinta toteuttaa ystävien kanssa yhdessä. Kerro meille, miten sinä ja ystäväsi vietätte tunnin ilman valoja.

Kuva cc Pink Sherbet

WWF tavoittelee maailmaa, jossa luonnonvaroja käytetään oikeudenmukaisesti niiden uudistumisen rajoissa. Tulevaisuutta, jossa meillä kaikilla on korkea hyvinvointi ja jossa voimme nauttia terveestä ja onnellisesta elämästä. WWF uskoo, että kestävä elämäntapa on mahdollinen ilman, että hyvinvoinnista täytyy tinkiä. Päinvastoin.

Ihmisten toiminta aiheuttaa muutoksia ekosysteemeissä, jotka vuorostaan vaikuttavat ihmisten ja muiden lajien hyvinvointiin. Lajit, eli luonnon monimuotoisuus, muodostavat ekosysteemejä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita.

Nämä ekosysteemipalvelut kuten ravinnekierto, maaperän muodostus, luonnonvaratuotanto kuten ruoka, makeavesi ja raaka-aineet sekä ilmaston sääntely ja kulttuuripalvelut kuten kauneus, hengellisyys ja vapaa-aika mahdollistavat elämän planeetallamme.

Planeetan ja ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista. Hyvinvointi mahdollistaa onnellisuuden.

Ekosysteemien perustana oleva luonnon monimuotoisuus hupenee ihmisten vaikutusten vuoksi. Monimuotoisuutta uhkaa elinympäristöjen heikkeneminen ja hupeneminen varsinkin laajenevan maatalouden vuoksi, lajien ylihyödyntäminen, saastuminen, vieraslajien ja -geenien leviäminen ja ilmastonmuutos.

Näiden suorien uhkien takaa paljastuvat todelliset syyt, eli tuotteiden ja palveluiden kasvava kysyntä ja kulutus. Ihmispopulaation ja talouden kasvaessa myös uhat monimuotoisuudelle kasvavat.

Nykypolitiikka tähtää jatkuvaan kasvuun rajallisella planeetalla. Tuo kasvu perustuu jo nyt ekologiseen velkaan. Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykykasvun vaatimalla tahdilla. WWF:n Living Planet -raportin (pdf) mukaan tarvitsisimme 2,5 planeettaa, jos ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Olisiko aika uudelleen arvioida politiikan tavoitteita ja sovittaa ne yhden planeetan mittoihin?

Nykytutkimuksen perusteella WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Kulutukseen perustuva elämäntapa ei tuo onnea, vaan ajaa ihmiset helposti tyytymättömyyden kierteeseen. Puhdas luonto ja hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin ovat shoppailua parempia keinoja parantaa onnellisuutta.

WWF Suomi pyysi ajatushautomo Demos Helsinkiä pohtimaan keinoja, joilla poliittiset päättäjät pystyisivät tukemaan suomalaisten onnellisuutta ja näin pienentämään meidän ekologista jalanjälkeämme.

Kevään aikana voitte seurata ja kommentoida Demos Helsingin tutkijoiden ajatuksen kehittelyä projektin työblogissa Onnellisuuspolitiikkaa. Projekti huipentuu kuvitteellisen Onnellisuuspuolueen puolueohjelman julkistukseen myöhemmin keväällä.

Don’t worry be happy!

Pihkapuiston koulun 4B-luokka esitteli ministeri Stubbille visioita tulevaisuuden yhteiskunnasta. (c) Miina Poikolainen / WWF

Heitin aiemmin syksyllä helsinkiläiselle Pihkapuiston koululle haasteen visioida tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa ilmastonmuutos on ratkaistu. Pihkapuiston 4B-luokka sekä oppilaskunta tarttuivatkin haasteeseen ja ideoivat keinoja, joilla hiilipäästöt saadaan kuriin.

Ideoita riitti: oppilaiden mukaan tulevaisuudessa näemme runsaasti aurinko-, vesi- ja tuulivoimaa sekä monikerroksisia junia mutta myös pilvillä lentämistä ja ilmaputkia, joilla voi näppärästi siirtyä kaverin luo kylään. Oma suosikkini oli ajatus siitä, että leikkipuiston keinuista ja trampoliineista kerättäisiin energiaa talteen.

Tänään kävimme esittelemässä pihkapuistolaisten tulevaisuusvisiota ulkoministeri Alexander Stubbille. Ministeri myös vastasi oppilaiden kysymyksiin koskien hänen omaa hiilijalanjälkeään, julkista liikennettä sekä Suomen mahdollisuuksia vaikuttaa ilmastonmuutoksen ratkaisemiseen. Oppilaat kokivat tilaisuuden tärkeäksi – kymmenvuotiaat pääsivät keskustelemaan päättäjän kanssa tärkeänä pitämästään aiheesta. Uskon, että vierailu jäi mieleen myös ministerille itselleen. Etenkin lopuksi esitetty ilmastoräp oli sanomaltaan vahva ja eläytyen esitetty.

Ilmastoräp. (c) Miina Poikolainen / WWF

Pihkapuiston koulun visio tulevaisuuden yhteiskunnasta (PP-tiedosto, 18 Mt)

WWF Saksa julkaisi viime viikolla tutkimuksen, jossa oli selvitetty saksalaisissa lastenkirjoissa käytetyn puun alkuperää. Tutkituista 51 kirjasta 19 sisälsi merkittäviä määriä trooppista puuainesta. Koska kirjoista löydettyjä puulajeja ei viljellä plantaaseilla, voidaan suurella todennäköisyydellä sanoa, että puu on peräisin luonnonmetsistä.

Näin kirjamessujen ollessa käynnissä kustantamojen ja paperin ostajien olisikin syytä kiinnittää huomiota käyttämänsä paperin alkuperään. WWF suosittelee käyttämään vain FSC-merkittyä tai kierrätyspaperia, sillä FSC on tällä hetkellä ainoa luotettava sertifiointijärjestelmä.

WWF pitää vähimmäisvaatimuksena FSC controlled wood -järjestelmää. Sen avulla metsäteollisuusyritykset pystyvät jäljittämään puuraaka-aineensa aina alkuperämetsään saakka ja näin välttämään laittomista lähteistä tulevaa puuta.

Hyvä apu paperihankintoihin niin kustantamoissa kuin esimerkiksi toimistoissakin on WWF Paperiopas sekä sen yhteydestä löytyvä Paperimittari. Niiden avulla on helppo tehdä vastuullisia paperihankintoja ja edistää näin trooppisten metsien säilymistä niin, ettei tulevien sukupolvien tarvitse lukea sademetsistä vain kirjoista (tai paperin raaka-aineen loputtua sähköisiltä lukulaitteilta).

Kahdeksasluokkalainen itkee maantiedon tunnin jälkeen, koska bangladeshilaiset hukkuvat merenpinnan noustessa. Miten tässä näin kävi? Viekö ympäristökasvatus kasvavilta nuorilta toiveikkuuden?

Ilmastonmuutos on näinä aikoina yksi halutuimpia ympäristökasvatuksen sisältöjä koulumaailmassa. Opettajille pukkaa eri tahoilta jos jonkinmoista ilmastonmuutosaiheista koulutustilaisuutta ja opetusmateriaalia. Vierailupyyntöjä ilmastonmuutokseen liittyen tulee usein. Aikaansa seuraten WWF:n ympäristökasvatus valitsi tämän lukuvuoden teemaksi ilmastonmuutoksen ja ekologisen jalanjäljen.

Ilmastonmuutos on kuitenkin ympäristökasvattajan näkökulmasta hankala aihe. Ensinnäkin, itse ilmiöstä on jo niin paljon tietoa ja opetusmateriaalia, että enempää tuskin tarvitaan. Toiseksi, ilmastonmuutoksessa on se ikävä puoli, että se pelottaa. Ahdistaa. Maalaa synkkiä tulevaisuuskuvia. Ilmastonmuutos on tämän päivän lasten ja nuorten atomipommi.

Ratkaisukeskeinen ilmasto-opetus

Miten kertoa lapsille ja nuorille ilmastonmuutoksesta ja silti säilyttää myönteinen asenne tulevaisuuteen? Siinä on pähkinä purtavaksi kokeneellekin kasvattajalle. Itse olen pyöritellyt mielessäni sanaparia ”ratkaisukeskeinen ilmasto-opetus”. Ihmisten kielellä se tarkoittaa sitä, että kasvatuksen sisällöt painottuvat enemmän ilmastonmuutoksen ratkaisukeinoihin kuin niihin uhkakuviin, joita siihen liittyy.

Ratkaisukeskeiseen ympäristökasvatukseen kuuluu se, että ryhdytään itse toimimaan ympäristön puolesta. Lisäksi pitää tutustua niihin ratkaisuihin, joita on jo olemassa: energiansäästön ja uusiutuvan energian mahdollisuuksiin. Myönteisestä kehityksestä kertovat tarinat antavat uskoa tulevaisuuteen.

Kun minä olin koululainen, ilmastonmuutos oli ”jos”. ”Jos kasvihuoneilmiö voimistuu” tai ”jos ilmasto lämpenee”. Nykyisin ilmastonmuutos on lähes kaikkien mielestä ”kun” – sitä ei enää epäillä. Haluan nykyisten koululaisten voivan ajatella myös sen ratkaisemisesta ”kun”:

”Kun ilmastonmuutos on saatu hallintaan…”

Tänä syksynä WWF tarjoaa kouluille muutaman uuden välineen ratkaisukeskeiseen ympäristökasvatukseen: ilmastoaiheisen kilpailun sekä uutta opetusmateriaalia. Käy tutustumassa ja ota omaksesi, tai kerro tutulle opettajalle!

Mahdollista ratkaista – ilmastoaiheinen kilpailu alakouluille

Naturewatch koulussa -tehtäväpaketti

Naturewatch ostoksilla -tehtäväpaketti