Meitä on ympäristönsuojelun nimissä patistettu muun muassa pyöräilemään, syömään kasvispitoista ruokaa ja käymään suihkussa pikaisesti. Lamput tulee vaihtaa energiaa säästäviin ja ikkunat on tiivistettävä huolellisesti. Olen pyrkinyt toteuttamaan omassa elämässäni näitä ja monia muita ympäristön säilymiseen tähtääviä valintoja, eikä se ole ollut vaikeaa.

Nykyään lähes kaikki kannattavat ympäristönsuojelua tavalla tai toisella. Ympäristön tilasta huolestuneet voivat esimerkiksi tukea WWF:n suojelutyötä, pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekijöihin tai tehdä kestäviä valintoja omassa elämässään

Yksilön toimet eivät ratkaise ympäristöongelmia…

Ruotsalainen professori Christian Azar osoittaa kuitenkin teoksessaan ”Makten över klimatet” (Albert Bonniers Förlag, 2008), että myös toisella tavalla voi ajatella. Hänen mukaansa autosta luopumalla voi säästää 2–3 tonnia hiilidioksidia vuosittain. Yhden Thaimaan-matkan väliin jättäminen vähentää päästöjä suunnilleen saman verran. Jos lopettaa naudanlihan syömisen, säästyy noin puoli tonnia hiilidioksidia vuosittain. Näillä valinnoilla voi Azarin mukaan välttää päästöjä, jotka vastaavat keskivertoruotsalaisen päästöjen kokonaismäärää yhden vuoden aikana.

Yllättävää kyllä, professori kyseenalaistaa tämän tavan pyrkiä hidastamaan ilmastonmuutosta. Hänen mielestään suuria ympäristöongelmia ei ole koskaan ratkaistu siten, että yksilöt ovat vapaaehtoisesti muuttaneet käytöstään. Ratkaisu on löytynyt julkisen vallan säätämistä uusista laeista, taloudellisista ohjauskeinoista, kielloista tai muista järjestelyistä. Ympäristön pilaantumista on pyritty vähentämään esimerkiksi katalysaattoreilla, otsonia hajottavien aineiden kiellolla ja dieselöljyn rikkipitoisuuden vähentämisellä.

Azar heittää lisää löylyä: hän katsoo, että huomion kohdistaminen yksilöön ja hänen elämäntapojensa muutoksiin voi olla suorastaan vaarallista, jos sillä sivuutetaan asian ydin eli poliittisten ohjauskeinojen tarve. Hän ottaa esimerkiksi ajankohtaiset turskan pyyntikiintiöt, joista päätetään EU:n hallitustasolla. Tässä valossa ei yksityisen kuluttajan valinnoilla olisi merkitystä, vaikka WWF:n kalaoppaan mukaan Itämeren turskan ostamista on vähintään harkittava. Jos kuluttajat Ruotsissa (tai Suomessa) lopettaisivat turskan ostamisen, sitä myytäisiin kuitenkin jossain muualla.

…mutta ne ovat viesti poliitikoille

Azarin mielestä vaatimukset vähentää lentomatkailua ja autoilua ovat ”moraalinen pakkopaita”, joka ottaa enemmän kuin antaa. Jos on esimerkiksi halvempaa pienentää päästöjä siirtymällä hiilivoimasta tuulivoimaan kuin vähentämällä lentomatkailua, eikö ole järkevämpää luopua hiilivoimasta kuin lentämisestä? Azar huomauttaa myös, että vain osa meistä suostuisi hylkäämään modernin elämäntyylin tarjoamat herkkupalat. Toiset olisivat ympäristönsuojelun ”vapaamatkustajia.” Miksi siis juuri minun pitäisi vähentää päästöjäni?

Professori myöntää kuitenkin, että globaalilla tasolla kaikkien päästöjen vähentäminen kannattaa. Jos lisäksi yhä useammat ihmiset toimivat samalla tavalla kestävästi, muodostuu eräänlainen kansanliike, jonka viesti poliitikoille on selvä: ihmiset ottavat ympäristöongelmat vakavasti, hyväksyvät poliittiset ohjauskeinot ja vaativat niiden tehokasta toimeenpanoa.

Myös arvostukset muuttuvat ympäristöuhkien kasvaessa. Autoilun sijasta voi siirtyä pyöräilemään tai käyttämään joukkoliikennettä ilman, että se tuntuu pakolta tai uhraukselta. Vatsan voi täyttää kasvisruoalla ja vettä voi säästää elämänlaadun kärsimättä. Laadukasta elämää on nimenomaan puhdas, monimuotoinen ympäristö, jonka kanssa ihminen voi elää sopusoinnussa.

Heidi Andersson

Oikeustieteen lisensiaatti Heidi Andersson on WWF:n hallituksen jäsen. Hänen rahastostaan jaetaan vuosittain 20 000 euron Pandapalkinto, jolla halutaan edistää ja palkita aktiivisia luonnon- ja ympäristönsuojeluhankkeita.

Kuva cc Pink Sherbet

WWF tavoittelee maailmaa, jossa luonnonvaroja käytetään oikeudenmukaisesti niiden uudistumisen rajoissa. Tulevaisuutta, jossa meillä kaikilla on korkea hyvinvointi ja jossa voimme nauttia terveestä ja onnellisesta elämästä. WWF uskoo, että kestävä elämäntapa on mahdollinen ilman, että hyvinvoinnista täytyy tinkiä. Päinvastoin.

Ihmisten toiminta aiheuttaa muutoksia ekosysteemeissä, jotka vuorostaan vaikuttavat ihmisten ja muiden lajien hyvinvointiin. Lajit, eli luonnon monimuotoisuus, muodostavat ekosysteemejä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita.

Nämä ekosysteemipalvelut kuten ravinnekierto, maaperän muodostus, luonnonvaratuotanto kuten ruoka, makeavesi ja raaka-aineet sekä ilmaston sääntely ja kulttuuripalvelut kuten kauneus, hengellisyys ja vapaa-aika mahdollistavat elämän planeetallamme.

Planeetan ja ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista. Hyvinvointi mahdollistaa onnellisuuden.

Ekosysteemien perustana oleva luonnon monimuotoisuus hupenee ihmisten vaikutusten vuoksi. Monimuotoisuutta uhkaa elinympäristöjen heikkeneminen ja hupeneminen varsinkin laajenevan maatalouden vuoksi, lajien ylihyödyntäminen, saastuminen, vieraslajien ja -geenien leviäminen ja ilmastonmuutos.

Näiden suorien uhkien takaa paljastuvat todelliset syyt, eli tuotteiden ja palveluiden kasvava kysyntä ja kulutus. Ihmispopulaation ja talouden kasvaessa myös uhat monimuotoisuudelle kasvavat.

Nykypolitiikka tähtää jatkuvaan kasvuun rajallisella planeetalla. Tuo kasvu perustuu jo nyt ekologiseen velkaan. Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykykasvun vaatimalla tahdilla. WWF:n Living Planet -raportin (pdf) mukaan tarvitsisimme 2,5 planeettaa, jos ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Olisiko aika uudelleen arvioida politiikan tavoitteita ja sovittaa ne yhden planeetan mittoihin?

Nykytutkimuksen perusteella WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Kulutukseen perustuva elämäntapa ei tuo onnea, vaan ajaa ihmiset helposti tyytymättömyyden kierteeseen. Puhdas luonto ja hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin ovat shoppailua parempia keinoja parantaa onnellisuutta.

WWF Suomi pyysi ajatushautomo Demos Helsinkiä pohtimaan keinoja, joilla poliittiset päättäjät pystyisivät tukemaan suomalaisten onnellisuutta ja näin pienentämään meidän ekologista jalanjälkeämme.

Kevään aikana voitte seurata ja kommentoida Demos Helsingin tutkijoiden ajatuksen kehittelyä projektin työblogissa Onnellisuuspolitiikkaa. Projekti huipentuu kuvitteellisen Onnellisuuspuolueen puolueohjelman julkistukseen myöhemmin keväällä.

Don’t worry be happy!

Vältä turha krääsä – kirjoita joulupukille!

Joulu lähestyy, ja ihmiset ravaavat kaupoissa hiki hatussa. Kummipojalle, siskolle ja parhaalle ystävälle pitää löytyä äkkiä jotakin pakettiin pistettävää. Joulun jälkeen kaapin perälle pölyä keräämään sullotaan sisustukseen sopimattomia posliinihevosia, vääränkokoiset lapaset tai avaamattomaksi jäävä sudoku-kirja.

Miten välttää turha krääsä?

Lapset kirjoittavat joulupukille, ja sitä voivat tehdä aikuisetkin. Hutiostosten määrä vähenee ja kaikilla on parempi mieli. Lahjalista kannattaa pitää lyhyenä ja miettiä, mitä oikeasti tarvitsee.

Itse toivon tavallisesti joulupukilta kirjaa, levyä tai jotakin tiettyä tarpeellista tavaraa, jota olisin muutenkin hankkimassa. Listassa on aina myös vakiovaihtoehtona leffaliput tai lahjakortti kirjakauppaan tai rentouttavaan hoitoon.

Syötävät asiat ovat myös käteviä. Ne eivät jää nurkkiin lojumaan tai ne voi antaa eteenpäin uusiolahjaksi, jos itselle ei maistu. Omista omenista keitetty hillo, paikallisen konditorian herkut, luomuviinipullo tai luksuspasta katoavat parempiin suihin alta aikayksikön.

Myös omia palveluksia voi laittaa pakettiin. Lastenhoitoapua, ikkunanpesua, koiran lenkitystä tai vaikka laulutunteja voi antaa lahjaksi oman osaamisen ja jaksamisen mukaan.

Moni haluaa muistaa jouluna ja merkkipäivinä läheisiään jotenkin, vaikka tämä ei mitään tarvitsisikaan. Kaunis ele, joka tekee hyvää myös maapallolle, on antaa lahjaksi lahjoitus järjestölle. WWF:n lahjakortilla voit antaa lahjaksi esimerkiksi palan elävää sademetsää tai puhdasta vettä.

Krääsätöntä joulun odotusta!

Ekoteot ovat kuin terveelliset elämäntavat. Tiedämme, että oma terveys ja kotiplaneetan hyvinvointi vaativat meiltä ahkeraa työtä ja monista houkutuksista kieltäytymistä. Yksityiskohtaisemmat hoito-ohjeet muuttuvat kuitenkin tiuhaan.

Tänään lääkäri suosittelee kevytmargariinia ja vihreää teetä, ensi viikolla täysvoita ja valkoista teetä. Ympäristönystävä vaihtaa hehkulamppunsa energiansäästölamppuihin ja lukee puolen vuoden päästä lehdestä, etteivät ne ehkä vähennäkään hiilidioksidipäästöjä.

Tiedon määrä ja valinnanvara tuntuvatkin usein hämmentäviltä. Jopa arkisella kauppareissulla voi harmaannuttaa monta hiusta, kun yrittää punnita suomalaisen ja espanjalaisen tomaatin välistä vastuullisuutta. Tässä muuttuvassa trendiviidakossa meidän pitäisi kuitenkin pystyä kantamaan vastuumme planeettamme terveydestä, samoin kuin omasta ja läheistemme terveydestä. Oikeastaan ne ovat lähes sama asia.

Yksityisen kuluttajan ja kansalaisen vaikutusmahdollisuudet ulottuvat vain tiettyyn rajaan asti. Planeetan hoitosuunnitelman tekeminen ja reseptien kirjoittaminen ovat päättäjien tehtäviä. Me olemme valinneet heidät edustamaan meitä, toimimaan planeetan lääkäreinä. Meidän tulisi voida luottaa siihen, että päättäjät tekevät päätöksensä luotettavimpaan tutkimustietoon perustuen ja planeetan parasta ajatellen.

Päättäjien työn arvioiminen voi kuitenkin olla vaikeaa. WWF seuraa ympäristöasioihin liittyvää poliittista keskustelua ja päätöksentekoa tieteen näkökulmasta. Kerromme huomioitamme esimerkiksi tässä blogissa.

Ajankohtaisia ilmastoneuvotteluita seuraamme erityisesti Kööpenhamina-nettisivuillamme. Myös kansainvälisen WWF:n päättäjäbarometrin avulla voi seurata ilmastoneuvottelijoiden tähänastista onnistumista ennen joulukuussa alkavaa Kööpenhaminan ilmastokokousta. Käy tarkistamassa, määrätäänkö planeetalle oikeita hoitoja!

Kuva cc: Diane Duane

WWF julkaisi tänään kansainvälisen palmuöljypisteytyksensä. Pisteytyksestä selviää, mitkä europpalaiset palmuöljy-yritykset ovat siirtyneet sanoista tekoihin, ja ketkä ovat vasta taipaleensa alussa. Palmuöljytuotanto on Kaakkois-Aasian merkittävin syy sademetsien hakkuille.

WWF Suomi on jakanut jo kahden vuoden ajan suurelle joukolle suomalaisia palmuöljy-yrityksiä kattavaa ja ajankohtaista tietoa siitä, kuinka he kykenevät kantamaan vastuunsa palmuöljyhankinnoissaan ja kohota sademetsän sankareiksi.

WWF Suomi lisäsi pisteytykseen neljä suomalaista johtavaa elintarvikealan palmuöljy-yritystä: SOK:n, Keskon, Raision ja Mildolan. WWF halusi näin seurata, kuinka nämä keskeisimmät palmuöljyvaikuttajat ovat kehittäneet hankintansa vastuullisuutta WWF:n kaksi vuotta sitten julkaiseman kotimaisen raportin ja yrityksille jakaman tiedon innostamina.

Kolme näistä neljästä suomalaisyrityksestä on aloittanut matkansa kohti vastuullista hankintaa, mutta tekemistä riittää vielä ennen kuin me suomalaiset saamme kaupasta vain tuotteita, jotka eivät kaada sademetsiä.

Kymmenen yritystä sai pisteytyksessä yli 20 pistettä, mikä osoittaa selvää edistystä vastuullisen palmuöljyn käytössä. Korkein mahdollinen pistemäärä oli 29. Yksikään suomalainen yritys ei yltänyt tälle vastuullisuuden tasolle.

Suurin osa yritystä sijoittui 5-20 pisteen välille. Näistä muutama on osoittanut selvää edistystä, mutta suurin osa on vasta aloittanut toimet vastuullisesti tuotetun palmuöljyn käytön lisäämiseksi. Suomalaisista yrityksistä SOK (10,5 pistettä), Mildola (9 pistettä) ja Ruokakesko (5 pistettä) sijoittuvat tähän vastuulliseen hankintaan heränneiden joukkoon.

Neljäs mukana ollut suomalaisyritys, palmuöljytuotteiden nykyinen jälleenmyyjä ja entinen valmistaja Raisio (1 piste), sijoittui niiden 19 yrityksen joukkoon, jotka saivat mittarissa vain 0-3 pistettä. Näin vähäiset pisteet tarkoittavat, että yritykset eivät ole tehneet juuri mitään lisätäkseen vastuullisen palmuöljyn käyttöä.

Yksittäisiä tuloksia tärkeämpää on nyt se, kuinka yritykset toimivat tästä eteenpäin, jotta niiden ympäristövastuu paranisi ja sademetsät säilyisivät. Mikä suomalaisyritys sitoutuu seuraavaksi kantamaan yritysvastuunsa? Jännittävää…

Elintarvike- ja kosmetiikkayhtiöiden tulee:

1. Liittyä vastuullista palmuöljytuotantoa kehittävän RSPO-yhdistyksen jäseniksi
2. Sitoutua siirtymään sataprosenttiseen sertifioidun vastuullisen palmuöljyn käyttöön viimeistään vuoteen 2015 mennessä
3. Aloittaa siirtyminen vastuulliseen palmuöljyhankintaan välittömästi

Palmuöljyn vastuullisuuden takaa vain RSPO-sertifikaatti. Jäsenyys RSPO:ssa ei ole tae vastuullisesta tuotannosta.

Ruokamme valmistuksessa käytetään enemmän luonnonvaroja kuin mitä kuluu muihin elämän osa-alueisiin kuten liikkumiseemme tai asumiseen, ja ruuan tuotanto aiheuttaa liikennettä suuremmat kasvihuonekaasupäästöt. Me kuluttajat voimme kannustaa yrityksiä pienentämään meidän jokaisen ekologista jalanjälkeä sademetsissä:

• Kysy tuoteselosteessa mainitun rasvan tai öljyn laatua ja alkuperää kauppiaalta tai suoraan tuotteen valmistajalta.
• Kysy tarjoilijalta ravintolan käyttämän kasvirasvan laatua.
• Suosi tuotteita, joissa on käytetty vastuullista palmuöljyä tai vaikka rypsiöljyä. Palmuöljyn tulee olla sertifioitua, jäsenyys RSPOssa ei ole tae vastuullisesta tuotannosta.
• Nyt julkaistu palmuöljypisteytys on kätevä työkalu vastuullisten tuotteiden valintaan.

Vaikka palmuöljysektorilla kokonaisuudessaan on vielä pitkä matka vastuullisuuteen, yritykset näyttävät kuitenkin liikkuvan oikeaan suuntaan aikeissaan siirtyä vastuullisen palmuöljyn käyttöön. WWF toivoo, että tämä kehitys jatkuu, ja on valmis tukemaan yrityksiä tässä prosessissa.

WWF:n palmuöljypisteytys 2009 (englanniksi)

WWF Saksa julkaisi viime viikolla tutkimuksen, jossa oli selvitetty saksalaisissa lastenkirjoissa käytetyn puun alkuperää. Tutkituista 51 kirjasta 19 sisälsi merkittäviä määriä trooppista puuainesta. Koska kirjoista löydettyjä puulajeja ei viljellä plantaaseilla, voidaan suurella todennäköisyydellä sanoa, että puu on peräisin luonnonmetsistä.

Näin kirjamessujen ollessa käynnissä kustantamojen ja paperin ostajien olisikin syytä kiinnittää huomiota käyttämänsä paperin alkuperään. WWF suosittelee käyttämään vain FSC-merkittyä tai kierrätyspaperia, sillä FSC on tällä hetkellä ainoa luotettava sertifiointijärjestelmä.

WWF pitää vähimmäisvaatimuksena FSC controlled wood -järjestelmää. Sen avulla metsäteollisuusyritykset pystyvät jäljittämään puuraaka-aineensa aina alkuperämetsään saakka ja näin välttämään laittomista lähteistä tulevaa puuta.

Hyvä apu paperihankintoihin niin kustantamoissa kuin esimerkiksi toimistoissakin on WWF Paperiopas sekä sen yhteydestä löytyvä Paperimittari. Niiden avulla on helppo tehdä vastuullisia paperihankintoja ja edistää näin trooppisten metsien säilymistä niin, ettei tulevien sukupolvien tarvitse lukea sademetsistä vain kirjoista (tai paperin raaka-aineen loputtua sähköisiltä lukulaitteilta).

Vanha pönttö nielaisee 9 litraa vettä huuhdellakseen yhden ihmisen jätökset. Tuunaa pönttö, ja vähennät huuhteluveden määrän 6 litraan.

Wc-pöntöillä näyttäisi olevan 50 vuoden eläkeikä. Omani muistutti tästä pari viikkoa sitten: luotettava IDO 59 yksinkertaisesti lakkasi toimimasta. Mallia on valmistettu vuosina 1959–1974, joten eläke on vähintään ansaittu.

Hätä keinot keksii. Sain säiliön kannen helposti auki, ja yhtä vipua säätelemällä vessa huuhtoutui normaalisti. Sisäinen macgyverini iloitsi! Samalla sain kuitenkin märän muistutuksen kulutustottumuksistani. Huuhteluun kului ämpärillinen vettä.

Vesijalanjälkemme on valtava: Keskiverto suomalainen kuluttaa reilut 1 700 kuutiota vettä vuodessa. Kiinalaisten kulutus on huomattavasti maltillisempaa, noin 700 kuutiota. Päivittäin lotraamme keskimäärin 155 litraa vettä. Tämä on kuitenkin vain talousveden määrä eli  mukaan ei ole laskettu vettä, joka kuluu käyttämiemme tuotteiden valmistukseen.

Harvoinpa asiaa tulee ajateltua, kun kulutusta ei näe käytännössä. Viime viikkojen aikana olen tarkastellut murto-osaa omasta suorasta vedenkulutuksestani. Nykyiset wc-posliinit käyttävät 2–6 litraa vettä jokaiseen huuhteluun. Tarkempi tutkailu osoitti, että oma antiikki-istuimeni hörppää yhdellä huuhtelulla 9 litraa. Kun sujautin vesisäiliöön pari vedellä täytettyä limsapulloa, säästyi heti kolme litraa huuhteluvettä.

Vuodenvaihteessa taloyhtiössäni alkava putkiremontti tuo IDO 59:lle seuraajan. Tilalle tulee pytty, josta voi valita pienen tai suuren huuhtelun tarpeen mukaan. Tutkimusteni jälkeen valitsen ilolla pienemmän huuhtelun aina kun se on mahdollista. Siihen saakka jatkan kotikutoista kenttäkoettani – ja järkytän vieraitani käytännönläheisillä esitelmillä wc-pöntön toimintaperiaatteista.

Living Planet Report 2008 (WWF:n raportti, jossa tietoa mm. eri valtioiden vedenkulutuksesta.)

Maapallon luonnonvarat hupenevat, kun elämme vuodesta toiseen yli varojemme. (c) Juan Carlos Del Olmo Castillejo / WWF Spain

Ihmiskunta on tänään, Maailman ylikulutuspäivänä 25.9., kuluttanut luonnon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuosi eletäänkin pikavipeillä.

Maailman luonnonvarojen kulutusta mitataan ekologisella jalanjäljellä, jonka laskee riippumaton Global Footprint Network. Sen avulla voidaan määrittää vuodesta se päivä, jolloin ihmiskunta alkaa elää yli varojensa.

Talouskriisi siirsi ylikulutuspäivää

Maailman ylikulutuspäivä siirtyi tänä vuonna paria päivää myöhemmäksi kuin edellisenä vuonna, koska Global Footprint Network otti maailman talouskriisin huomioon laskelmissaan. Onko lama siis mahdollisuus maailman luonnonvarojen kannalta?

”Jos onnistuisimme toistamaan vuosisadan talouslaman joka vuosi, voisimme todennäköisesti vuosi vuodelta myöhentää ylikulutuspäivää”, ironisoi tutkija Tuomas Mattila SYKE:stä Maailman ylikulutuspäivän tiedotustilaisuudessa.

Myöskään WWF:n mielestä talouslama ei tietenkään olisi mikään kestävä ratkaisu. Kun taloudellinen toimeliaisuus joskus elpyy, luonnonvarojen ylikulutus jatkuu entiseen tapaan.

Hyvinvointia ilman ryöstökulutusta?

Talouslama on suunnaton tragedia suurelle joukolle yksityisiä ihmisiä. Ihmisten hyvinvointi pitäisikin pystyä varmistamaan siten, että luonnon rajoja ei jatkuvasti ylitetä.  Useat tuoreet raportit osoittavat, että ”vihreän” tai ”uuden” talouden avulla voi luoda suunnattomasti uusia työpaikkoja ja että investoinneille on mahdollista saada katetta tavoilla, jotka tuottavat vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä ja luonnonvaroja.

Onnellisuus lisää hyvinvointia

Merkkejä uudenlaisesta ajattelusta on näkyvissä:  Nobel-palkitun taloustieteilijän Joseph Stiglitzin johtama työryhmä pohti Ranskan presidentti Sarkozyn pyynnöstä puolitoista vuotta, miten talouden ja hyvinvoinnin edistämistä voisi mitata paremmin kuin nykyisin usein käytetyllä bruttokansantuotteella.

Raportin mukaan taloudellisesta kasvusta pitää ottaa huomioon myös se, kuinka ekologisesti kestävää kasvu on. Myös subjektiiviset ja hankalasti mitattavat käsitykset hyvinvoinnista, eli esimerkiksi ilon, onnellisuuden ja toiveikkuuden kokemukset pitäisi huomioida.

”Olisi absurdia väittää, ettei onnellisuus lisää hyvinvointia”, yksi raportin pääkirjoittajista, Amartya Sen sanoi raportin julkaisutilaisuudessa.

Jäämme toiveikkaasti odottamaan uusia onnen ja ilon mittareita!

Global Footprint Network
WWF:n Low Carbon Jobs for Europe -raportti (englanninkielinen pdf-tiedosto)
UNEP:n taustapaperi vihreistä työpaikoista (englanninkielinen pdf-tiedosto)

Kuva (c) Sampsa Kiianmaa / WWF Palmuöljyplantaaseja keski-Kalimantanilla

Suomalaisella ruualla on puhdas imago. Mielikuvissamme pyörii vielä idyllinen kesäinen perhetila, jossa karja hyppii laitumella pitkän talven jäljiltä. Maailma kuitenkin muuttuu, niin myös elintarviketuotanto. Suomalaisen sianlihan tuotanto alkaa Amatsonin laidalla Brasiliassa, ja ruisleivälle levitetään sademetsiä tuhoavaa margariinia.

Ruokamme valmistuksessa käytetään enemmän luonnonvaroja kuin mitä kuluu muihin elämän osa-alueisiin kuten liikkumiseemme tai asumiseen ja sen tuotanto aiheuttaa liikennettä suuremmat kasvihuonekaasupäästöt. Borneossa nämä ruuantuotannon päästöt voi kokea konkreettisesti, sillä Borneo on tulessa vastuuttoman palmuöljytuotannon vuoksi.

Suomalainen elintarviketeollisuus on tähän saakka keskittynyt vain suorien ympäristövaikutustensa pienentämiseen, kuten kuljetusten päästöjen vähentämiseen Suomessa. Suurin osa ruuantuotannon kielteisistä vaikutuksista aiheutuu kuitenkin huonoista viljelymenetelmistä. Sademetsää raivataan paistorasvan ja levitteiden vuoksi tai sianrehun kasvattamiseksi. Suomalaisyrityksillä on suorat vaikutusmahdollisuudet siihen kuinka heidän jalostamansa tai myymänsä raaka-aineet tuotetaan.

Kaksi vuotta sitten tehty WWF Suomen selvitys paljasti, että suomalainen elintarviketeollisuus oli pitkälti välinpitämätön palmuöljyhankintansa vaikutuksista maailman sademetsille ja tuotantoalueiden yhteisöille.

Vastuulliset toimijat pärjäävät huomenna

Elintarviketeollisuuden palmuöljyn käyttö on suurin suora uhka Kaakkois-Aasian sademetsille. Pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa, jossa vastuullisuus on kilpailuvaltti, ruokasektorin tulee mukauttaa tuotantonsa tulevaisuuden haasteita vastaavaksi. Suomalainen ruokasektori voi nousta sademetsien uhasta sademetsien sankariksi vastuullisella raaka-ainehankinnalla ja samalla säilyttää suomalaisen ruuan puhtaan imagon.

WWF haluaa tukea vastuullisia suomalaisia ruokayrityksiä ja etsii tänä syksynä suomalaisia edelläkävijöitä osoittamaan alan muille toimijoille tietä kohti puhdasta suomalaista ruuantuotantoa ja rehtiä vastuunkantoa.

Vastuullista palmuöljyä on ollut markkinoilla marraskuusta 2008 lähtien. Vastuulliseen palmuöljytuotantoon siirtyminen riippuu nyt jatkojalostajien ja jälleenmyyjien, kuten kauppaketjujen ja elintarvikevalmistajien, valmiudesta sitoutua ja siirtyä käyttämään vain sademetsäystävällistä palmuöljyä.

WWF julkaisee lokakuussa pisteytyksen palmuöljyäkäyttävien yritysten vastuullisuudesta. Testitulos auttaa meitä suomalaisia ruokakorintäyttäjiä suosimaan niitä yrityksiä, joille sademetsien suojelu ei ole sivuseikka vaan keskeinen keino kantaa vastuunsa ja pärjätä tulevaisuudessa.

Aloitetaan yhdessä ryhtiliike: säästetään energiaa ja kulutetaan vähemmän. Minä lupaan sammuttaa digiboksista ja muista leluista virran kokonaan silloin, kun en niitä käytä. Mitä sinä lupaat?

Sinä ja minä ja me kaikki pystymme tekemään pieniä maailmaa parantavia tekoja. Moni kuitenkin ajattelee, että ei maapallo yhden ihmisen piipertämisellä pelastu. Mutta entä jos jokainen meistä alkaisi tehdä niitä pieniä tekoja?

Miten paljon paperia säästyisi, jos jokainen konttorirotta päättäisi tulostaa vain välttämättömän, ja senkin kaksipuolisena? Miten paljon energiaa säästyisi, jos valot sammutettaisiin kaikista niistä huoneista, joissa kukaan ei ole paikalla? Montako puuta jäisi kaatamatta, jos kaikki pyyhkisivät takapuolensa kierrätyskuidusta valmistettuun wc-paperiin? Kuinka paljon bensaa jäisi palamatta, jos lyhyet matkat taitettaisiin polkupyörällä tai kävellen?

Vastaus: todella paljon.

Järkeviä valintoja voi tehdä niin kotona kuin työpaikalla. Green Office -toimistot säästivät viime vuonna melkein 3000 tonnia hiilidioksidipäästöjä (katso tiedote). Sama määrä päästöjä syntyisi, jos henkilöautolla köröteltäisiin maapallon ympäri 365 kertaa. Vuotta aiemmin nuo samat toimistot säästivät kilometrin korkuisen pinon kopiopaperia.

Tällainen muutos on saatu aikaiseksi alle sadan organisaation voimin. Siivoojat, myyntitykit, toimittajat ja toimitusjohtajat ovat tehneet päivittäin monta fiksua pientä päätöstä: jättäneet tulostamatta, kipanneet kahvinporot biojäteastiaan, sammuttaneet tietokoneen pitkän palaverin ajaksi.

Suuriin saavutuksiin päästään, kun jokainen kantaa oman pienen kortensa kekoon. Sinäkin pystyt tekemään jotain, jotta ympäristö voisi paremmin. Jos et keksi, mistä aloittaa, tutustu WWF:n ekovinkkeihin! Tsekkaa myös energianeuvojan opit.