Itämeren ympäristön tilassa, kuten levien määrässä, oli havaittavissa tänä kesänä pientä parantumista. Itämerta rehevöittävä ravinnekuormitus on kuitenkin nyt, viime ja ensi vuonna sekä 50 vuoden päästä sama 100 %. Riippumatta siitä, kuinka paljon sitä leikataan.

Näin siis kun käytetään prosentteja. Vuodesta toiseen vellova numeropeli siitä, mikä on kunkin Itämerta kuormittavan päästölähteen tarkka osuus tästä 100 %:sta on jopa huvittavaa. Näin siksi että kun yhden sektorin päästöt pienenevät, muiden päästölähteiden prosentuaaliset osuudet vastaavasti nousevat saman tien.

Vaikka maatalouden ympäristönsuojelulliset toimenpiteet siis alkavat purra ja kuormitus laskee, voi vertailuissa maatalouden merkitys Itämerta rehevöittävänä sektorina silti jopa kasvaa. Nyt se on n. 50 %, mutta jos jätevedenkäsittelyn teho Puolassa saadaan pikaisesti kuntoon, ja fosforia sisältävien pesuaineiden valmistus EU:ssa stop tykkänään kielletään, kasvattaa maatalous roimasti suhteellista pahis-osuuttaan. Ehkä lopulta läheten sitä 100 prosenttia. Kuinka kannustavaa maatalouden ympäristönsuojelu voi siis olla?

Mennään eri päästölähteistä vähintään yhtä seksikkääseen eri maiden prosentuaaliseen vertailuun: Kolmannes (34 %) sinilevien käyttävästä fosforista valuu mereen yksin Puolasta. Puola on siis Itämeren suurin kuormittaja, eikö niin? Ja Venäjä on vakiopahis. Suomi ja Ruotsi taas ovat mallioppilaita, koska meillä tehdään jo niin paljon hyvää työtä. Tässä taannoin eräskin ministerishenkilö muistutti, kuinka Suomen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on ainoastaan ”marginaalinen”. Niin, onhan se vain 10 %.

No, Itämeressä on yhdeksän rantavaltiota ja 100 % jaettuna tällä yhdeksällä on 11 % per maa, eli Suomen osuus on kyllä melko ’ansiollinen’ eikä suinkaan marginaalinen.

Otetaan tähän lopuksi yhden lajin maaottelu mutta niiden prosenttien sijaan ihan absoluuttisilla luvuilla: fosforikuormitus Puolasta on yli 10 000 t/v, ja Suomesta 3 500 tonnia. Puolassa on näitä päästöjä luomassa 38 miljoonan ihmisen populaatio ja Suomessa meitä se 5 miljoonaa. Tehdään per asukas -jakolasku, ja puolalaisista tuleekin vähiten kuormitusta Itämereen. Suomalaisista ja ruotsalaisista taas eniten. Kummasta olisi helpompi leikata – vähästä vai paljosta? Äh, mutta kun korkeaan elintasoon kuuluvat olennaisesti korkeat päästöt, kuten Ari Vatanen on meitä opettanut. Vai olisiko juuri korkean elintason omaavan maan kenties helpompi leikata?

Yhtä kaikki, puolalaiset saisivat kyllä vähän lisätä omia päästöjään niin meidän päästöt vastaavasti vähentyisivät. Onhan rehevöityminen aina se 100 %.

WWF:n Itämeri-barometri 2009 (pdf, englanniksi)
Itämeren rantavaltioilta puuttuvat yhä työkalut tulokselliseen merialueiden suojeluun
Itämeren rehevöityminen (pdf, englanniksi)