Valmistellaanko eduskunnan ilmasto- ja energiapäätöksiä väärässä porukassa?
18.2.2010Talousvaliokunta vastaa eduskunnassa ilmasto- ja energiapoliittisen päätöksenteon valmistelusta. Muut valiokunnat ovat lähinnä lausunnonantajan roolissa. Jenni Aaltosen diplomityö ”Energiatehokkuuden merkitys Suomen energiapolitiikassa” (2009, LTY) asettaa tämän työnjaon kyseenalaiseksi. Osana diplomityötä talous-, tulevaisuus- ja ympäristövaliokunnille tehtiin nettikysely, jossa selvitettiin edustajien näkemyksiä ja käyttämiä tietolähteitä energiatehokkuuteen liittyen.
IPCC, IEA ja muut asiantuntijatahot esittävät yksimielisesti, että energiatehokkuus on ylivoimaisesti merkittävin, tehokkain, nopein ja halvin tapa vähentää päästöjä. McKinseyn eri päästövähennyskeinoja vertailevan kustannuskäyrän mukaan mm. rakennusten ja teollisuuden energiaremontit tulevat energiantuotantoinvestointeihin verrattuna jopa montakymmentä kertaa halvemmaksi. Toisin sanoen energiansäästötoimet muuttuvat tulonlähteeksi siinä kun voimalaitosinvestoinneista joudutaan pulittamaan iso lasku.
Tätä faktaa vasten on hyvin erikoista, että talousvaliokunnan vastaajista 20 % piti ydinvoimaa energiatehokkuutta tärkeämpänä päästövähennyskeinona ja 60 % yhtä tärkeänä. Vertailun vuoksi ympäristövaliokunta oli taas oikeilla jäljillä: siellä 77 % vastanneista piti energiatehokkuutta tärkeimpänä keinona. Ympäristövaliokunnassa ymmärrettiin myös säädös- ja normiohjauksen merkitys energiatehokkuuden edistämisessä parhaiten.
Tämän perusteella eduskunnassa olisi järkevintä siirtää energiapoliittisen päätöksenteon valmistelu talousvaliokunnasta ympäristövaliokunnalle. Selvityksestä kävi nimittäin myös ilmi, että ympäristövaliokunta käyttää tietolähteenään eniten objektiivisia asiantuntijatahoja. Jos kuitenkin talousvaliokunta saa päättää jatkossakin, on tärkeää lisätä sen edustajien informointia energiatehokkuuden potentiaalista ja mahdollisuuksista Suomessa – tätä suositellaan myös diplomityön johtopäätöksissä.

