Kansainvälisen WWF:n maatalous- ja markkinaneuvonantaja Jason Clay kävi pitämässä TED-talkeissa samaisen esityksen, jonka olen tottunut pitämään suomalaisille yhtiöille. Esityksemme pääviestinä on, että sektoreiden suurimmilla yhtiöillä on tehokkaat vaikutusmahdollisuudet siihen, saavuttaako ihmiskunta kestävät tuotanto- ja kulutustavat. WWF uskoo, että se voi varmistaa tuotantotavoissa nopeimmat ja suurimmat positiiviset muutokset tekemällä sisältölähtöistä yhteistyötä näiden pullonkaulayritysten kanssa.

Video – Jason Clay: How big brands can help save biodiversity

(lisää…)

Yalen yliopiston professori Gus Spethin artikkeli uuden talouspolitiikan tarpeesta on voimakas. Speth pohtii,  miksi nykyinen talousmalli ei täytä sille asetettuja odotuksia. Miksi se epäonnistuu hyvinvoinnin luomisessa, demokraattisten mahdollisuuksien ylläpidossa ja ympäristön laadun ylläpidossa? Yalen professori pitää taloudellisen, sosiaalisen, ympäristö- ja poliittisen kriisin taustalla vallalla olevaa uskoa jatkuvaan talouskasvuun. (lisää…)

Niin kuin Earth Hour -kampanjan tuloksia käsittelevässä postauksessa kirjoitin, suomalaiset lähettivät kampanjaan ilmoittautuessaan satoja terveisiä ilmastopäättäjille. Tässä poimintoja niistä:

“Toimikaa sydämen sivistyksen varassa, teillä on suuri vastuu. Maapalloja on vain yksi.”

“Raha ja tehokkuus eivät tee onnelliseksi. Metsät, järvet, kukat, puut ja eläimet tekevät. Pidetään huolta maapallostamme ja toinen toisistamme.”

“Kysymys on ihmiskunnan historian suurimmista ratkaisuista!”

“Yksi planeetta, yksi mahdollisuus!”

(lisää…)

Earth Hour tuli ja meni. Viime vuotta näkyvämmin ja valovoimaisemmin sekä Suomessa että maailmalla. Lopullisia tilastoja kootaan vielä, mutta mukana oli ainakin 126 maata kaikilta mantereilta, 4000 kaupunkia ja yli tuhat maamerkkiä ja luonnonihmettä. Suomesta osallistui noin 90 kuntaa, 600 yritystä ja satoja muita organisaatioita ja oppilaitoksia.

Järjestäjänä huokaisen nyt helpotuksesta, ohi on. Kampanjan tekeminen on monella tapaa ollut hauskaa. Ympäri Suomea tulleet viestit kertovat innostuksesta ja tarpeesta yhdessä vaikuttaa ja rakentaa ekologisesti kestävämpää tulevaisuutta. Olisi hienoa kuulla enemmänkin palautetta eri puolilta Suomea.

Intensiivisen kampanjan tekemin on myös ollut raskasta. Tällä kertaa se koetteli henkisiä  ja fyysisiä voimia sekä ennen että jälkeen. Ilmastoskeptisyyden nouseminen alkutalvesta otsikoihin aiheutti päänvaivaa. Onnistuisimmeko tavoitteissamme? Toisaalta suomalaisille tyypilliseen tapaan kyynisyys nosti välillä päätään. Onko yhdellä tunnilla mitään väliä? kysyttiin sekä verkkokeskusteluissa että tiedotusvälineissä. Lopuksi Earth Hour -tunnin aikana sattunut Uudenkaupungin onnettomuus pysäytti ja veti hiljaiseksi.

Kampanjan jälkeen on hyvä pysähtyä ja käydä läpi tulokset. Miten kampanja sujui? Mikä meni pieleen, missä onnistuttiin? Tulevien viikkojen aikana keräämme kampanjan tulokset huolella. Käymme läpi ilmoittautuneiden määrän, tutkailemme gallupkyselyn vastauksia ja analysoimme medianäkyvyyttä. Kun paketti on kasassa, käymme toukokuussa viemässä Earth Hour -ilmastoterveiset ympäristöministerille.

Keräämme tuloksia myös ensi vuotta varten. Konkreettiset tulokset ja palaute kertovat, missä vielä voisi parantaa. Sillä eihän yksi tunti tosiaankaan merkkaa yhtään mitään ellei se innosta ottamaan seuraavaa askelta kohti ekologisesti kestävämpää tulevaisuutta. WWF:n ekovinkeistä voi etsiä inspiraatiota, jos tuntuu ettei yksi tunti riitä tai ensi vuoteen on liian pitkä aika.

Meitä on ympäristönsuojelun nimissä patistettu muun muassa pyöräilemään, syömään kasvispitoista ruokaa ja käymään suihkussa pikaisesti. Lamput tulee vaihtaa energiaa säästäviin ja ikkunat on tiivistettävä huolellisesti. Olen pyrkinyt toteuttamaan omassa elämässäni näitä ja monia muita ympäristön säilymiseen tähtääviä valintoja, eikä se ole ollut vaikeaa.

Nykyään lähes kaikki kannattavat ympäristönsuojelua tavalla tai toisella. Ympäristön tilasta huolestuneet voivat esimerkiksi tukea WWF:n suojelutyötä, pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekijöihin tai tehdä kestäviä valintoja omassa elämässään

Yksilön toimet eivät ratkaise ympäristöongelmia…

Ruotsalainen professori Christian Azar osoittaa kuitenkin teoksessaan ”Makten över klimatet” (Albert Bonniers Förlag, 2008), että myös toisella tavalla voi ajatella. Hänen mukaansa autosta luopumalla voi säästää 2–3 tonnia hiilidioksidia vuosittain. Yhden Thaimaan-matkan väliin jättäminen vähentää päästöjä suunnilleen saman verran. Jos lopettaa naudanlihan syömisen, säästyy noin puoli tonnia hiilidioksidia vuosittain. Näillä valinnoilla voi Azarin mukaan välttää päästöjä, jotka vastaavat keskivertoruotsalaisen päästöjen kokonaismäärää yhden vuoden aikana.

Yllättävää kyllä, professori kyseenalaistaa tämän tavan pyrkiä hidastamaan ilmastonmuutosta. Hänen mielestään suuria ympäristöongelmia ei ole koskaan ratkaistu siten, että yksilöt ovat vapaaehtoisesti muuttaneet käytöstään. Ratkaisu on löytynyt julkisen vallan säätämistä uusista laeista, taloudellisista ohjauskeinoista, kielloista tai muista järjestelyistä. Ympäristön pilaantumista on pyritty vähentämään esimerkiksi katalysaattoreilla, otsonia hajottavien aineiden kiellolla ja dieselöljyn rikkipitoisuuden vähentämisellä.

Azar heittää lisää löylyä: hän katsoo, että huomion kohdistaminen yksilöön ja hänen elämäntapojensa muutoksiin voi olla suorastaan vaarallista, jos sillä sivuutetaan asian ydin eli poliittisten ohjauskeinojen tarve. Hän ottaa esimerkiksi ajankohtaiset turskan pyyntikiintiöt, joista päätetään EU:n hallitustasolla. Tässä valossa ei yksityisen kuluttajan valinnoilla olisi merkitystä, vaikka WWF:n kalaoppaan mukaan Itämeren turskan ostamista on vähintään harkittava. Jos kuluttajat Ruotsissa (tai Suomessa) lopettaisivat turskan ostamisen, sitä myytäisiin kuitenkin jossain muualla.

…mutta ne ovat viesti poliitikoille

Azarin mielestä vaatimukset vähentää lentomatkailua ja autoilua ovat ”moraalinen pakkopaita”, joka ottaa enemmän kuin antaa. Jos on esimerkiksi halvempaa pienentää päästöjä siirtymällä hiilivoimasta tuulivoimaan kuin vähentämällä lentomatkailua, eikö ole järkevämpää luopua hiilivoimasta kuin lentämisestä? Azar huomauttaa myös, että vain osa meistä suostuisi hylkäämään modernin elämäntyylin tarjoamat herkkupalat. Toiset olisivat ympäristönsuojelun ”vapaamatkustajia.” Miksi siis juuri minun pitäisi vähentää päästöjäni?

Professori myöntää kuitenkin, että globaalilla tasolla kaikkien päästöjen vähentäminen kannattaa. Jos lisäksi yhä useammat ihmiset toimivat samalla tavalla kestävästi, muodostuu eräänlainen kansanliike, jonka viesti poliitikoille on selvä: ihmiset ottavat ympäristöongelmat vakavasti, hyväksyvät poliittiset ohjauskeinot ja vaativat niiden tehokasta toimeenpanoa.

Myös arvostukset muuttuvat ympäristöuhkien kasvaessa. Autoilun sijasta voi siirtyä pyöräilemään tai käyttämään joukkoliikennettä ilman, että se tuntuu pakolta tai uhraukselta. Vatsan voi täyttää kasvisruoalla ja vettä voi säästää elämänlaadun kärsimättä. Laadukasta elämää on nimenomaan puhdas, monimuotoinen ympäristö, jonka kanssa ihminen voi elää sopusoinnussa.

Heidi Andersson

Oikeustieteen lisensiaatti Heidi Andersson on WWF:n hallituksen jäsen. Hänen rahastostaan jaetaan vuosittain 20 000 euron Pandapalkinto, jolla halutaan edistää ja palkita aktiivisia luonnon- ja ympäristönsuojeluhankkeita.

Kuva cc Pink Sherbet

WWF tavoittelee maailmaa, jossa luonnonvaroja käytetään oikeudenmukaisesti niiden uudistumisen rajoissa. Tulevaisuutta, jossa meillä kaikilla on korkea hyvinvointi ja jossa voimme nauttia terveestä ja onnellisesta elämästä. WWF uskoo, että kestävä elämäntapa on mahdollinen ilman, että hyvinvoinnista täytyy tinkiä. Päinvastoin.

Ihmisten toiminta aiheuttaa muutoksia ekosysteemeissä, jotka vuorostaan vaikuttavat ihmisten ja muiden lajien hyvinvointiin. Lajit, eli luonnon monimuotoisuus, muodostavat ekosysteemejä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita.

Nämä ekosysteemipalvelut kuten ravinnekierto, maaperän muodostus, luonnonvaratuotanto kuten ruoka, makeavesi ja raaka-aineet sekä ilmaston sääntely ja kulttuuripalvelut kuten kauneus, hengellisyys ja vapaa-aika mahdollistavat elämän planeetallamme.

Planeetan ja ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista. Hyvinvointi mahdollistaa onnellisuuden.

Ekosysteemien perustana oleva luonnon monimuotoisuus hupenee ihmisten vaikutusten vuoksi. Monimuotoisuutta uhkaa elinympäristöjen heikkeneminen ja hupeneminen varsinkin laajenevan maatalouden vuoksi, lajien ylihyödyntäminen, saastuminen, vieraslajien ja -geenien leviäminen ja ilmastonmuutos.

Näiden suorien uhkien takaa paljastuvat todelliset syyt, eli tuotteiden ja palveluiden kasvava kysyntä ja kulutus. Ihmispopulaation ja talouden kasvaessa myös uhat monimuotoisuudelle kasvavat.

Nykypolitiikka tähtää jatkuvaan kasvuun rajallisella planeetalla. Tuo kasvu perustuu jo nyt ekologiseen velkaan. Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykykasvun vaatimalla tahdilla. WWF:n Living Planet -raportin (pdf) mukaan tarvitsisimme 2,5 planeettaa, jos ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Olisiko aika uudelleen arvioida politiikan tavoitteita ja sovittaa ne yhden planeetan mittoihin?

Nykytutkimuksen perusteella WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Kulutukseen perustuva elämäntapa ei tuo onnea, vaan ajaa ihmiset helposti tyytymättömyyden kierteeseen. Puhdas luonto ja hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin ovat shoppailua parempia keinoja parantaa onnellisuutta.

WWF Suomi pyysi ajatushautomo Demos Helsinkiä pohtimaan keinoja, joilla poliittiset päättäjät pystyisivät tukemaan suomalaisten onnellisuutta ja näin pienentämään meidän ekologista jalanjälkeämme.

Kevään aikana voitte seurata ja kommentoida Demos Helsingin tutkijoiden ajatuksen kehittelyä projektin työblogissa Onnellisuuspolitiikkaa. Projekti huipentuu kuvitteellisen Onnellisuuspuolueen puolueohjelman julkistukseen myöhemmin keväällä.

Don’t worry be happy!