Meitä on ympäristönsuojelun nimissä patistettu muun muassa pyöräilemään, syömään kasvispitoista ruokaa ja käymään suihkussa pikaisesti. Lamput tulee vaihtaa energiaa säästäviin ja ikkunat on tiivistettävä huolellisesti. Olen pyrkinyt toteuttamaan omassa elämässäni näitä ja monia muita ympäristön säilymiseen tähtääviä valintoja, eikä se ole ollut vaikeaa.

Nykyään lähes kaikki kannattavat ympäristönsuojelua tavalla tai toisella. Ympäristön tilasta huolestuneet voivat esimerkiksi tukea WWF:n suojelutyötä, pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekijöihin tai tehdä kestäviä valintoja omassa elämässään

Yksilön toimet eivät ratkaise ympäristöongelmia…

Ruotsalainen professori Christian Azar osoittaa kuitenkin teoksessaan ”Makten över klimatet” (Albert Bonniers Förlag, 2008), että myös toisella tavalla voi ajatella. Hänen mukaansa autosta luopumalla voi säästää 2–3 tonnia hiilidioksidia vuosittain. Yhden Thaimaan-matkan väliin jättäminen vähentää päästöjä suunnilleen saman verran. Jos lopettaa naudanlihan syömisen, säästyy noin puoli tonnia hiilidioksidia vuosittain. Näillä valinnoilla voi Azarin mukaan välttää päästöjä, jotka vastaavat keskivertoruotsalaisen päästöjen kokonaismäärää yhden vuoden aikana.

Yllättävää kyllä, professori kyseenalaistaa tämän tavan pyrkiä hidastamaan ilmastonmuutosta. Hänen mielestään suuria ympäristöongelmia ei ole koskaan ratkaistu siten, että yksilöt ovat vapaaehtoisesti muuttaneet käytöstään. Ratkaisu on löytynyt julkisen vallan säätämistä uusista laeista, taloudellisista ohjauskeinoista, kielloista tai muista järjestelyistä. Ympäristön pilaantumista on pyritty vähentämään esimerkiksi katalysaattoreilla, otsonia hajottavien aineiden kiellolla ja dieselöljyn rikkipitoisuuden vähentämisellä.

Azar heittää lisää löylyä: hän katsoo, että huomion kohdistaminen yksilöön ja hänen elämäntapojensa muutoksiin voi olla suorastaan vaarallista, jos sillä sivuutetaan asian ydin eli poliittisten ohjauskeinojen tarve. Hän ottaa esimerkiksi ajankohtaiset turskan pyyntikiintiöt, joista päätetään EU:n hallitustasolla. Tässä valossa ei yksityisen kuluttajan valinnoilla olisi merkitystä, vaikka WWF:n kalaoppaan mukaan Itämeren turskan ostamista on vähintään harkittava. Jos kuluttajat Ruotsissa (tai Suomessa) lopettaisivat turskan ostamisen, sitä myytäisiin kuitenkin jossain muualla.

…mutta ne ovat viesti poliitikoille

Azarin mielestä vaatimukset vähentää lentomatkailua ja autoilua ovat ”moraalinen pakkopaita”, joka ottaa enemmän kuin antaa. Jos on esimerkiksi halvempaa pienentää päästöjä siirtymällä hiilivoimasta tuulivoimaan kuin vähentämällä lentomatkailua, eikö ole järkevämpää luopua hiilivoimasta kuin lentämisestä? Azar huomauttaa myös, että vain osa meistä suostuisi hylkäämään modernin elämäntyylin tarjoamat herkkupalat. Toiset olisivat ympäristönsuojelun ”vapaamatkustajia.” Miksi siis juuri minun pitäisi vähentää päästöjäni?

Professori myöntää kuitenkin, että globaalilla tasolla kaikkien päästöjen vähentäminen kannattaa. Jos lisäksi yhä useammat ihmiset toimivat samalla tavalla kestävästi, muodostuu eräänlainen kansanliike, jonka viesti poliitikoille on selvä: ihmiset ottavat ympäristöongelmat vakavasti, hyväksyvät poliittiset ohjauskeinot ja vaativat niiden tehokasta toimeenpanoa.

Myös arvostukset muuttuvat ympäristöuhkien kasvaessa. Autoilun sijasta voi siirtyä pyöräilemään tai käyttämään joukkoliikennettä ilman, että se tuntuu pakolta tai uhraukselta. Vatsan voi täyttää kasvisruoalla ja vettä voi säästää elämänlaadun kärsimättä. Laadukasta elämää on nimenomaan puhdas, monimuotoinen ympäristö, jonka kanssa ihminen voi elää sopusoinnussa.

Heidi Andersson

Oikeustieteen lisensiaatti Heidi Andersson on WWF:n hallituksen jäsen. Hänen rahastostaan jaetaan vuosittain 20 000 euron Pandapalkinto, jolla halutaan edistää ja palkita aktiivisia luonnon- ja ympäristönsuojeluhankkeita.

Kuva cc Pink Sherbet

WWF tavoittelee maailmaa, jossa luonnonvaroja käytetään oikeudenmukaisesti niiden uudistumisen rajoissa. Tulevaisuutta, jossa meillä kaikilla on korkea hyvinvointi ja jossa voimme nauttia terveestä ja onnellisesta elämästä. WWF uskoo, että kestävä elämäntapa on mahdollinen ilman, että hyvinvoinnista täytyy tinkiä. Päinvastoin.

Ihmisten toiminta aiheuttaa muutoksia ekosysteemeissä, jotka vuorostaan vaikuttavat ihmisten ja muiden lajien hyvinvointiin. Lajit, eli luonnon monimuotoisuus, muodostavat ekosysteemejä, jotka tarjoavat ekosysteemipalveluita.

Nämä ekosysteemipalvelut kuten ravinnekierto, maaperän muodostus, luonnonvaratuotanto kuten ruoka, makeavesi ja raaka-aineet sekä ilmaston sääntely ja kulttuuripalvelut kuten kauneus, hengellisyys ja vapaa-aika mahdollistavat elämän planeetallamme.

Planeetan ja ihmisten hyvinvointi on riippuvainen ekosysteemien hyvinvoinnista. Hyvinvointi mahdollistaa onnellisuuden.

Ekosysteemien perustana oleva luonnon monimuotoisuus hupenee ihmisten vaikutusten vuoksi. Monimuotoisuutta uhkaa elinympäristöjen heikkeneminen ja hupeneminen varsinkin laajenevan maatalouden vuoksi, lajien ylihyödyntäminen, saastuminen, vieraslajien ja -geenien leviäminen ja ilmastonmuutos.

Näiden suorien uhkien takaa paljastuvat todelliset syyt, eli tuotteiden ja palveluiden kasvava kysyntä ja kulutus. Ihmispopulaation ja talouden kasvaessa myös uhat monimuotoisuudelle kasvavat.

Nykypolitiikka tähtää jatkuvaan kasvuun rajallisella planeetalla. Tuo kasvu perustuu jo nyt ekologiseen velkaan. Uusiutuvat luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykykasvun vaatimalla tahdilla. WWF:n Living Planet -raportin (pdf) mukaan tarvitsisimme 2,5 planeettaa, jos ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset. Olisiko aika uudelleen arvioida politiikan tavoitteita ja sovittaa ne yhden planeetan mittoihin?

Nykytutkimuksen perusteella WWF uskoo, että henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on ehkä paras tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä. Kulutukseen perustuva elämäntapa ei tuo onnea, vaan ajaa ihmiset helposti tyytymättömyyden kierteeseen. Puhdas luonto ja hyvät suhteet perheeseen ja ystäviin ovat shoppailua parempia keinoja parantaa onnellisuutta.

WWF Suomi pyysi ajatushautomo Demos Helsinkiä pohtimaan keinoja, joilla poliittiset päättäjät pystyisivät tukemaan suomalaisten onnellisuutta ja näin pienentämään meidän ekologista jalanjälkeämme.

Kevään aikana voitte seurata ja kommentoida Demos Helsingin tutkijoiden ajatuksen kehittelyä projektin työblogissa Onnellisuuspolitiikkaa. Projekti huipentuu kuvitteellisen Onnellisuuspuolueen puolueohjelman julkistukseen myöhemmin keväällä.

Don’t worry be happy!

Vältä turha krääsä – kirjoita joulupukille!

Joulu lähestyy, ja ihmiset ravaavat kaupoissa hiki hatussa. Kummipojalle, siskolle ja parhaalle ystävälle pitää löytyä äkkiä jotakin pakettiin pistettävää. Joulun jälkeen kaapin perälle pölyä keräämään sullotaan sisustukseen sopimattomia posliinihevosia, vääränkokoiset lapaset tai avaamattomaksi jäävä sudoku-kirja.

Miten välttää turha krääsä?

Lapset kirjoittavat joulupukille, ja sitä voivat tehdä aikuisetkin. Hutiostosten määrä vähenee ja kaikilla on parempi mieli. Lahjalista kannattaa pitää lyhyenä ja miettiä, mitä oikeasti tarvitsee.

Itse toivon tavallisesti joulupukilta kirjaa, levyä tai jotakin tiettyä tarpeellista tavaraa, jota olisin muutenkin hankkimassa. Listassa on aina myös vakiovaihtoehtona leffaliput tai lahjakortti kirjakauppaan tai rentouttavaan hoitoon.

Syötävät asiat ovat myös käteviä. Ne eivät jää nurkkiin lojumaan tai ne voi antaa eteenpäin uusiolahjaksi, jos itselle ei maistu. Omista omenista keitetty hillo, paikallisen konditorian herkut, luomuviinipullo tai luksuspasta katoavat parempiin suihin alta aikayksikön.

Myös omia palveluksia voi laittaa pakettiin. Lastenhoitoapua, ikkunanpesua, koiran lenkitystä tai vaikka laulutunteja voi antaa lahjaksi oman osaamisen ja jaksamisen mukaan.

Moni haluaa muistaa jouluna ja merkkipäivinä läheisiään jotenkin, vaikka tämä ei mitään tarvitsisikaan. Kaunis ele, joka tekee hyvää myös maapallolle, on antaa lahjaksi lahjoitus järjestölle. WWF:n lahjakortilla voit antaa lahjaksi esimerkiksi palan elävää sademetsää tai puhdasta vettä.

Krääsätöntä joulun odotusta!

Pikkujoulukutsuja tupsahtelee sähköpostiin ja postilaatikkoon. Ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää hauskoja hetkiä mukavien ihmisten kanssa.

Huomasin Borneossa erään merkittävän eron paikallisen ja suomalaisen juhlakultuurin välillä. Borneolaiset osaavat yhä juhlia itse. Olemme jostain syystä ajautuneet Suomessa tilanteeseen jossa maksamme siitä, että muut juhlivat puolestamme.

Olemme juhlien katselijoita ja kuuntelijoita. Kuuntelemme muiden tekemää musiikkia ja jopa katselemme muiden tanssia. Meille juhlien katselijoille jää rooli vain juoman kuluttajina ja musiikin yli huutajina.

Saimme huhtikuussa kunnian osallistua Tumbang Jojang -kylän järjestämään tervetuliaisjuhlaan. Kylä on yhteistyökylämme Borneon sademetsähankkeessamme.

Meno oli reipasta. Laulaja vaihtui megafonin ääressä tasaiseen tahtiin, ja paikallinen kitara, sape, sekä gongit tahdittivat hypnoottisia lauluja. Jammailimme toteemin ympärillä perinteistä koreografiaa tapaillen pikkutunneille saakka.

Otetaanpa tulevissa pikkujouluissa mallia dayakeilta ja juhlitaan ja viihdytetään toisiamme DIY-meiningillä. Hauskempaa ja edullisempaa.

WWF Suomen Sademetsätiimin puolesta kajautan teille riemukasta pikkujoulukautta 2009!

Video – Tervetuliaisjuhla dayak-kylässä Borneon Sydämessä

Vanha pönttö nielaisee 9 litraa vettä huuhdellakseen yhden ihmisen jätökset. Tuunaa pönttö, ja vähennät huuhteluveden määrän 6 litraan.

Wc-pöntöillä näyttäisi olevan 50 vuoden eläkeikä. Omani muistutti tästä pari viikkoa sitten: luotettava IDO 59 yksinkertaisesti lakkasi toimimasta. Mallia on valmistettu vuosina 1959–1974, joten eläke on vähintään ansaittu.

Hätä keinot keksii. Sain säiliön kannen helposti auki, ja yhtä vipua säätelemällä vessa huuhtoutui normaalisti. Sisäinen macgyverini iloitsi! Samalla sain kuitenkin märän muistutuksen kulutustottumuksistani. Huuhteluun kului ämpärillinen vettä.

Vesijalanjälkemme on valtava: Keskiverto suomalainen kuluttaa reilut 1 700 kuutiota vettä vuodessa. Kiinalaisten kulutus on huomattavasti maltillisempaa, noin 700 kuutiota. Päivittäin lotraamme keskimäärin 155 litraa vettä. Tämä on kuitenkin vain talousveden määrä eli  mukaan ei ole laskettu vettä, joka kuluu käyttämiemme tuotteiden valmistukseen.

Harvoinpa asiaa tulee ajateltua, kun kulutusta ei näe käytännössä. Viime viikkojen aikana olen tarkastellut murto-osaa omasta suorasta vedenkulutuksestani. Nykyiset wc-posliinit käyttävät 2–6 litraa vettä jokaiseen huuhteluun. Tarkempi tutkailu osoitti, että oma antiikki-istuimeni hörppää yhdellä huuhtelulla 9 litraa. Kun sujautin vesisäiliöön pari vedellä täytettyä limsapulloa, säästyi heti kolme litraa huuhteluvettä.

Vuodenvaihteessa taloyhtiössäni alkava putkiremontti tuo IDO 59:lle seuraajan. Tilalle tulee pytty, josta voi valita pienen tai suuren huuhtelun tarpeen mukaan. Tutkimusteni jälkeen valitsen ilolla pienemmän huuhtelun aina kun se on mahdollista. Siihen saakka jatkan kotikutoista kenttäkoettani – ja järkytän vieraitani käytännönläheisillä esitelmillä wc-pöntön toimintaperiaatteista.

Living Planet Report 2008 (WWF:n raportti, jossa tietoa mm. eri valtioiden vedenkulutuksesta.)