”What is your name?” pieni tyttö kysyy arasti. Hän on opiskellut englannin kielen alkeita koulussa. Hänen yllään on vaaleanpunainen koulupuku, kuten kaikilla muillakin ympärilläni seisovilla sadoilla lapsilla.

On välitunti eräässä kyläkoulussa Borneon saarella, ja osa lapsista veivaa kuminauhoista punottua hyppynarua, toiset kierittelevät marmorikuulia tai potkivat jalkapalloa. Meteli ja ilon kiljahdukset singahtelevat ala-asteen pihaa ympäröivästä aidasta. Yksi tyttöryhmä kokoontuu luokkahuoneeseen ja laulaa minulle tervetuliaislaulun.

Kuva: Anu Jussila / WWF

Vierailin helmikuussa WWF Suomen sademetsähankkeessa Borneon Keski-Kalimantanissa. Hikisen hankesuunnittelun lisäksi pääsin reissun aikana käymään myös tässä Kuala Kurunin kylässä sijaitsevassa koulussa. Kohtaaminen oli täynnä intoa, iloa ja molemminpuolista uteliaisuutta: minä valokuvasin oppilaita ja he minua – kamerakännyköillään.

Vierailu kehitysmaassa laittoi uusia ajatuksia liikkeelle. Oli ihanaa taas muistaa, kuinka pienestä onni lopulta koostuu. Ihmisillä oli ruokaa, vaatteet ja katto pään päällä, ja he näyttivät onnellisilta. Mitä muuta me edes tarvitsemme? Toisaalta oli pysäyttävää nähdä, kuinka pienistä asioista kumpuava onni on vääjäämättä muuttumassa länsimaiseksi kulutuseuforian tavoitteluksi. Ne kamerakännykät…

Mutta keitäpä me länsimaiset kuningaskuluttajat olemme kieltämään hyvinvointia kehittyvien maiden ihmisiltä. Heillä on oikeus samoihin mahdollisuuksiin ja perushyvinvointiin kuin meillä. Ja jotta maapallo kestää sen, että kehitysmaiden kasvava väestö tavoittelee parempaa elämää, on meidän järkeistettävä omaa elämistämme. Ei se tarkoita paluuta kauramoottorien ja pärevalkean aikaan, vaan tarpeettoman kulutuksen karsimista ja päästöjen vähentämistä.

Tärkeä tavoite on saada Borneon koululaiset pysymään koulussa. Kaivosteollisuus ja kullanhuuhdonta houkuttavat nuoria jättämään koulun kesken, koska ne tarjoavat usein nopean oikotien vaikkapa sen kamerakännykän hankkimiseen. Koulutus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää. Se auttaa ihmisiä ymmärtämään oman elinympäristönsä rikkautta ja haavoittuvuutta sekä antaa välineitä sen säilyttämiseen ja kestävään hyödyntämiseen.

Sillä äkkirikastuminen kullalla tai sademetsäpuulla on mahdollista vain niin kauan kuin näitä luonnonvaroja riittää. Ei ikuisesti.

Auta WWF:ää työssä Borneon sademetsien ja ihmisten hyväksi.

Kampin ostoskeskuksen aulassa on nähtävillä upea ilmainen valokuvanäyttely. Dayakit – Sateen lapset -näyttelyssä on esillä Petri Mularin teoksia dayak-alkuperäiskansan elämästä sademetsissä Borneon Sydämessä. Petri osallistui A-lehtien kuvaajana  WWF:n mediamatkalle Indonesiaan Borneon saarelle viime vuoden huhtikuussa.

Rauhoitu hetkeksi kotimatkalla tai ostoksilla Borneon monimuotoisia ja kauniita kasvoja hämmästellen.

Video: Dayakit – Sateen lapset

• Lue lisää WWF Suomen sademetsähankkeesta Borneossa.
• Apu-lehden sivuilla paljon lukemista ja katseltavaa Borneolta.
• Näyttelyn Facebook-sivu.

Mattojen tamppaus olisi ollut muksuna jännempää, jos olisin tiennyt, että mattopiiskani oli kasvanut sademetsässä. Olisin nähnyt mielessäni Tarzanin, joka kiljuen mätkii mattojaan juuri samanlaisella piiskalla kuin omani. Rottinki on hieno materiaali myös muista syistä.

Harva tietää, että rottinkituoleista ja mattopiiskoista tuttu materiaali on peräisin Aasian sademetsistä, jossa se kiipeää villinä pitkin jättiläispuita.

Rottinki on palmu. Se on metsässä kävellessä kivuliaan helppo tunnistaa. Ohutta runkoa peittää tiheä piikitys, jolla kasvi suojelee mehukasta varttaan eläimiltä. Toisin kuin bambun, rottingin runko ei ole ontto. Varren sisus on hyvänmakuista. Borneossa rottinkikeitto kuuluu arkiruokiin siinä missä hernesoppa suomalaiseen ruokavalioon.

Rottingit vaativat muita puita kasvaakseen. Rottingin keräys onkin hyvä syy säästää sademetsä hakkuilta ja kerätä tasaisempaa tuloa keräilytuotteilla. Rottingista tehdään huonekalujen ja ruoan lisäksi koreja, ansoja, lääkkeitä, koristekasveja, väriaineita, astioita ja jopa siltoja. Rottinki tarjoaakin paljon erilaisia mahdollisuuksia ansaita elantoa ja näin kehittää elinkeinoaan.

Video – Rottingin korjuuta Borneon sademetsässä

Rottinkilajit ovat puutteelisesti tunnettuja, mutta lajeja arvioidaan olevan yli 600. Puutteellisesta tutkimustiedosta johtuen myös lajeihin kohdistuvat uhat ovat vain arvioiden varassa. Vaikka rottinki vaatii metsää kasvaakseen ja sen käytön voidaan katsoa näin tukevan vastuullista metsien käyttöä, sitä kerätään paikoin nopeammin kuin se ehtii uudistua. Yksittäiset rottinkipopulaatiot ja -lajit ovat tästä johtuen uhattuina.

WWF kehittää Mekongin alueella, Kaakkois-Aasiassa, yhdessä paikallisten kanssa kestävää rottingin tuotantoa, jotta  tämän monipuolisen kasvin käyttö ei uhkaisi rottinkilajien tulevaisuutta, ja sen käytön mahdollisuudet köyhyyden poistamisessa voitaisiin hyödyntää.

Vastuullisen rottingin tuotannon ohjelma auttaa WWF:ä turvaamaan Mekongin metsät samalla kun se monipuolistaa ja kehittää paikallisyhteisöjen elinkeinoja. Kestävän korjuun lisäksi ohjelma kehittää keinoja vähentää kemikaalien käyttöä jalostuksessa.

Pikkujoulukutsuja tupsahtelee sähköpostiin ja postilaatikkoon. Ja mikäs sen mukavampaa kuin viettää hauskoja hetkiä mukavien ihmisten kanssa.

Huomasin Borneossa erään merkittävän eron paikallisen ja suomalaisen juhlakultuurin välillä. Borneolaiset osaavat yhä juhlia itse. Olemme jostain syystä ajautuneet Suomessa tilanteeseen jossa maksamme siitä, että muut juhlivat puolestamme.

Olemme juhlien katselijoita ja kuuntelijoita. Kuuntelemme muiden tekemää musiikkia ja jopa katselemme muiden tanssia. Meille juhlien katselijoille jää rooli vain juoman kuluttajina ja musiikin yli huutajina.

Saimme huhtikuussa kunnian osallistua Tumbang Jojang -kylän järjestämään tervetuliaisjuhlaan. Kylä on yhteistyökylämme Borneon sademetsähankkeessamme.

Meno oli reipasta. Laulaja vaihtui megafonin ääressä tasaiseen tahtiin, ja paikallinen kitara, sape, sekä gongit tahdittivat hypnoottisia lauluja. Jammailimme toteemin ympärillä perinteistä koreografiaa tapaillen pikkutunneille saakka.

Otetaanpa tulevissa pikkujouluissa mallia dayakeilta ja juhlitaan ja viihdytetään toisiamme DIY-meiningillä. Hauskempaa ja edullisempaa.

WWF Suomen Sademetsätiimin puolesta kajautan teille riemukasta pikkujoulukautta 2009!

Video – Tervetuliaisjuhla dayak-kylässä Borneon Sydämessä

WWF katsoo, että kestävä ja oikeudenmukainen sademetsien suojelu vaatii kaikkien metsistä hyötyvien osapuolten osallistumista suojelun suunnitteluun ja toteutukseen. Kun kaikkia osapuolia on kuultu ja suojelu toteutetaan yhteisten suunnitelmien mukaan, myös suojelustatusta kunnioitetaan.

Paikallisyhteisöjen äänellä on tärkeä rooli WWF Suomen Borneon sydän kenttähankkeessa. Projektimme työntekijät kiertävät valtavan hankealueemme sademetsäkyliä jokiveneiden ja jeeppien kyyditseminä.

Tavoitteenamme on auttaa metsärajan kyliä auttamaan itseään. Neuvomme, kuinka he voivat vahvistaa perinteisten maankäyttöoikeuksien sitovuutta ja näin vahvistaa oikeuksiaan metsienkäyttöä koskevissa neuvotteluissa paikallishallinnon kanssa.

Kyläläiset ovat muun muassa kartoittaneet alueensa luonnonvaroja ja muita heille tärkeitä asioita. Kylä kylältä on lähtenyt kehittämään elinkeinoaan yhdessä WWF:n kanssa. Uskomme, että monipuolistamalla paikallisten elinkeinoja ja parantamalla heidän taitojaan esimerkiksi pienyrittäjyydessä, kyläläisten toimeentuloturva paranee ja houkutus laittomista hakkuista saataviin tuloihin vähenee.

Video – WWF Suomi tukee paikallisyhteisöjä Borneolla

Borneo-videoiden sarjan toisessa osassa pääsette kurkistamaan kanssamme syvälle Borneon sademetsien sydämeen. Luvassa huikaisevan upeita näkymiä yhdeltä maailman monimuotoisimmista alueista. Tervetuloa mukaan retkelle Borneon sydämeen!