Suomen metsät – hiilinielu vai päästölähde?
Suomalainen metsä on hiilinielu. Kuva Päivi Rosqvist @ WWF
Yksi Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluiden suurimmista kädenväännöistä tullaan käymään Suomen metsistä. Suuri kysymys kuuluu; ovatko Suomen metsät hiilen nielu vai päästölähde ja kuinka tämä ongelma ratkaistaan yhteisen maapallomme hyväksi?
Suomen metsät kasvavat tällä hetkellä enemmän kuin niitä hakataan. Tämä tarkoittaa, että Suomen metsät ovat hiilinielu. Metsähiilinielumme suuruus on tällä hetkellä n. 35 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Metsien määrä kuitenkin vaihtelee mm. hakkuiden seurauksena, joten ymmärrettävästi myös hiilinielun suuruus muuttuu.
Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa ei olla vielä päästy yhteisymmärrykseen siitä kuinka ns. LULUCF-sektori, eli maankäyttö, maankäytön muutos ja metsät –sektori tullaan sisällyttämään tulevaan ilmastosopimukseen. Erityisen ongelmallisia ovat metsien hiilinielua ja päästöjä määrittelevät laskentasäännöt, joiden monimutkaisuutta voi vaan kauhistella. ”Yksinkertaisuudessaan” asia menee näin:
Mitä Suomi haluaa
Suomi haluaa, että jos tietyllä ajanjaksolla metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan, ovat ne hiilinielu. Hiilinielukysymyksessä Suomi kannattaa mallia, jossa rangaistuksia ei anneta, jos metsien kasvu on tulevaisuudessakin suurempi kuin hakkuut huolimatta siitä, että hiilinielu todellisuudessa pienenee. Suomi voi esimerkiksi ennustaa hiilinielun olevan 13 miljoonaa tonnia vuonna 2020. Tämä olisi kuitenkin n. 20 miljoonaa tonnia pienempi hiilinielu kuin vuonna 2008 ja 10 miljoonaa tonnia pienempi kuin vuonna 1990. Hiilinielu on siis pienentynyt huomattavasti. Tästä hiilinielun pienenemisestä Suomi ei kuitenkaan halua joutua vastuuseen millään tavalla.
Mitä maapallo tarvitsee
WWF ja monet muut tahot toivovat, että metsien hiilinielun suuruus perustuu historialliseen vertailujaksoon. Tämä tarkoittaa sitä, että suuret hakkuut näkyvät laskelmissa hiilinielun pienenemisenä.
Totuus on, että jos vuonna 2020 hiilinielu on pienempi kuin 2008, on tämä erotus, eli esimerkiksi 20 miljoonaa tonnia hiiltä, karannut hiilidioksidina ilmakehään. Ilmastomme kannalta tämä päästölisäys tulee hyvittää esimerkiksi vähentämällä päästöjä muilla sektoreilla.
Vielä ei ole liian myöhäistä näyttää hyvää esimerkkiä
Nielulaskentakeplottelun vuoksi Suomi on välinpitämätön ja antaa huonon esimerkin muille maille. WWF kehottaakin Suomea ryhdistäytymään. Vielä ei ole liian myöhäistä olla edelläkävijä metsänhoidon lisäksi myös ilmastonhoitajana!
Avainsanat: Hiilidioksidipäästöt, Hiilinielu, Kööpenhamina, Metsät, Suomi
10. joulukuuta 2009 kello 13.37
Kiitos Maija! Nyt minäkin ymmärsin
Olisipa Suomen ministeriöillä yhtenäinen kanta niin ei tarvitsisi käyttää aikaa tällaiseen mmmenneen maailman venkoiluun, vaan kehittää yhdessä niitä tulevaisuuden askeleita.
10. joulukuuta 2009 kello 21.12
Olipa hyvä ja tervehenkinen kirjoitus! Tiedoksenne muuten, että Ranska yrittää tänä iltana ja huomenna Eurooppa-neuvostossa saada läpi tervehenkisen muutoksen neuvoston päätelmiin, mikä tarkoittaisi että Suomi joutuisi luopumaan tästä omasta persevästä beibistään nimeltä Luonnontieteellinen Nielu Ei Saa Muodostua Laskennalliseksi Päästöksi.
14. joulukuuta 2009 kello 21.40
Näytää siltä, että metsien hiilinieluisuudesta käytävässä keskustelussa eivät erityisesti asian “putipuhtoiset viisastelija” tiedä missä liikutaan. Oikea tieto liittynee siihen, mikä yleensäkin on metsän vaikutus hiilen sitojana, kuinka paljon meillä on metsäpinta-alaa verrattuna muuhun pinta-allaan (olemme harvaanasuttu maa), missä tasvutilassa ovat nuo metsäksi lastettavat alueet välillä taimikko … päätehakkuutason metsäkoko, ja millainen olisi keskiarvometsä edellisessä asteikosssa – luonnollisesti jossakin siellä välissä. Edelleen vielä jonkin verran vaikuttanee tulokseen se missä kasvun vaiheessä metsä sitoo hiiltä eniten ja minkätyyppinen puustokokonaisuus välillä lehtipuut … neulaspuut toimivat hiilen sitomisessa parhaiten, ja miten kylmä talvi vähentää sitomisprosessia – talven pituushan vaihtelee leveyasteittain. Kun kuuntelee tuon keskustelun syyttelyä metsien haitoista tai eduista, ei todellakaan voi sanoa, että asiantuntemus kovasti liittyisi järkevien lähtökohtien huomioimiseen, kun “putipuhtoisilla viisastelijoilla” ei liene mahdollisuutta tai halua asian pitempijänteiseen ja metsätieteelliseen analyysiin (maapallolla on monenlaisia metsiä), joka olisi mutkikas prosessi sisältäen: matematiikkaa, fysiikkaa, tilasto- ja metsätiedettä sekä tietojenkäsittelyä – ilmeisesti porukalle paremmin sopii melkkä asfalttiviidakko tai nurmi/hiekkakentät maapallon egosysteemin parantajiksi … kuitenkin omaan ympäristööni mieluusti jätän puita pystyyn, ja jos haluan niistä katseltavia, on niitä joskus katkaistava ja kasvatettava uudelleen.
Sitten melko luonnollinen lähtökohta on, että asia ei ole aivan maakohtainen, koska ilmasto siirtää epäpuhtauksia, niimpä oikea tapa asian käsittelylle voisi löytyä pohjalta, jossa maapalloa jaetaan toiminnan vyöhykkeisiin, joilla voi olla eri sääntöja – asiasta tulee todella vaativa kysymys, joka ei ratkea Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009.
Parempi olis vaan pyrkiä johonkin kohtuulliseen ratkaisuun sabotoimatta edes tuota kohtuupäätöstä, ja perustaa sitten tutkimusryhmä (,jossa mukana enemmän aivoja kuin suuria suita), joka hakee sopivat mallit ja ratkaisut vaikka vuoden kuluessa suosituksena seuraavalle samantyyppiselle kokoukselle.
15. joulukuuta 2009 kello 1.31
Suomen neuvottelutaktiikka tulee todennäköisesti liittymään UNFCCC:n ns. REDD-hankkeeseen, jossa kehittyvät maat vetoavat sademetsien hiilidioksidia sitovaan vaikutukseen. Suomi voi mainiosti todeta, ettei ilmastosopimukseen sovi kahta erillistä standardia vaan yksi yhteinen ympäristö vaatii yhden ympäristösopimuksen. REDD-hankkeessa ei oteta huomioon metsien määrän absoluuttista vähenemistä pitkällä aikavälillä vaan ainoastaan lisääntyvän metsäalan kartuttamaa hiilinielukapasiteettia. Kehitysmaiden sademetsät ovat Le Monde -lehden mukaan tällä hetkellä jo saamassa aseman osana kansainvälistä päästökauppaa erityisen halpana instrumenttina vähentää valtion hiilidioksidipäästöjä.
Eiköhän se siis tarkoita sitä, että Suomen vapaamatkustelu sallittaneen, jotta isot pelurit pääsevät ostamaan halpoja hiilidioksiditonneja rahoittamalla sademetsänsuojelua. Kaikki osapuolet voittavat sillä kehitysmaat saavat ulkomaisia valuuttavirtoja joiden vuoksi metsiä nimenomaan on kaadettu. Ehkäpä siksi myös WWF:n olisi paikallaan arvioida neuvottelujen kokonaiskuvaa ennen kuin se soimaa Suomen neuvottelustrategiaa.
15. joulukuuta 2009 kello 9.12
Hei,
kiitos monipuolisista kommenteista! Maailman erilaisten metsien rooli hiilinieluna tai hiilen lähteenä on monimutkainen, eikä riittävän pitkäaikaista ja kattavaa tutkimustietoa tästä aiheesta ole vielä olemassa. Absoluuttista totuutta emme siis voi tietää. WWF kuitenkin toivoo, että esimerkiksi Suomi näyttäisi esimerkkiä näissä globaaleissa ilmastotalkoissa, joissa fossiilisten päästöjen vähentäminen on tärkein asia.
Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluja tiiviisti seuranneena jouduin eilen huomaamaan, että kehitysmaat ovat voimakkaasti tuohtuneet teollisuusmaille mm. juuri näiden löyhien LULUCF (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsät) laskentasääntöjen vuoksi. Teollisuusmaat vaativat kehitysmailta tiukkaa sitoutumista ns. REDD-mekanismiin, jolla halutaan vähentää kehitysmaissa tapahtuvaa metsäkatoa. Jotkin teollisuusmaat, Suomi mukaan lukien, eivät kuitenkaan itse suostu sitoutumaan oman metsäkatonsa (tässä tapauksessa metsien teollinen käyttö) raportoimiseen. Tästä aiheutuu luottamuspula, joka vaikeuttaa ilmastoneuvotteluja.
Jää nähtäväksi minkälaisen sopimuksen valtioiden päämiehet saavat aikaiseksi Kööpenhaminassa. WWF kuitenkin uskoo, että vielä on mahdollisuus päästä laillisesti sitovaan sopimukseen, jossa myös metsät nähdään tärkeässä asemassa ilmastonmuutoksen hillinnässä ja erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Pääasia on kuitenkin, että fossiilisia päästöjä vähennetään, muuten ilmaston lämpeneminen jo itsessään aiheuttaa suuren uhan maapallon metsille.
21. joulukuuta 2009 kello 13.29
Tosiasiassa metsien hoito pohjoismaissa on hyvissä kantimissa. Hiilidioksidipäästöjen avainkysymykset liittyvät kohtuuhintaisen energiatuotannon omavaraisuuteen, mukaanlukien ydinvoima ja energiatuotantoteknologian kehitykseen Suomessa ja Euroopassa, jotta voimme tulevaisuudessa jotenkin vastata kasvavien markkinoiden haasteeseen. Jos me emme pysty tuohon kilpailuhaasteeseen vastaamaan euroopassa, tekevät hehittyvien markkinoiden Kiina, Intia, muu kaukoitä, Brasilia, ja muu eteläamerikka mitä haluavat – ja meille jää pelkkä tilanteen vastaanottajan rooli. Ei tässä kelpassa edistyneen metsätaloudenhoidon alueella peitsentaitto paina “hyttysen vertaa”. Niimpä voisimme katsella suurempaa kokonaisuutta omaa selviytymistämme ja vaikutustamme arvioidessamme – kun me itse onnistumme kehittyvässä kilpailutilanteessa, on metsätaloutemmekin (puhun nimenomaan taloudesta) ihmiskunnan kannalta hyvällä tolalla kaikkine vaikutuksineen.
21. tammikuuta 2010 kello 8.21
Olen hyvin pettynyt siihen, mitä tapahtui Kööpenhaminassa. Odotin paljon enemmän
21. tammikuuta 2010 kello 8.23
Olen hyvin pettynyt siihen, mitä tapahtui Kööpenhaminassa. Odotin paljon enemmän. En todellakaan odottanut paljon
29. heinäkuuta 2010 kello 9.10
Uusi vuosi – uusi onni. Odota COP16