Himalajan arkajalkaa etsimässä
Useiden kilometrien korkeudessa elävä lumileopardi on yksi maailman arimmista eläimistä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan niiden määrää Himalajalla, sillä lajista tiedetään hyvin vähän. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä lumileopardi on jo nyt erittäin uhanalainen.
– Menin kananlihalle.
Metsänvartija nostaa katseensa ja tähyää vuorelle.
– Karvat nousivat pystyyn, kun tajusin, että kivikossa piileskelevä eläin oli lumileopardi. Jotenkin siinä hetkessä ymmärsin, että tällaisen kohtaamisen kokee vain kerran elämässään, Choki Gueltshen muistelee.
Olemme Himalajan vuoristossa, Bhutanin suurimmassa kansallispuistossa. Vuoret nousevat korkeuksiin lähestulkoon kansallispuiston päämajan takapihalta. Voin hyvin kuvitella vaaleaturkkisen, Himalajan kuninkaaksikin kutsutun eläimen hiipimään juuri tuonne, tuolle karulle ja kauniille vuorenrinteelle.
Choki Gueltshen voi pitää itseään onnekkaana. Hänen vilaukselta näkemänsä lumileopardi on yksi maailman muutamasta tuhannesta jäljellä olevasta lumileopardista. Kukaan ei tiedä tarkkaa lukua. Populaation laskeminen on ollut lähestulkoon mahdotonta lajin piilottelevan luonteen ja ihmiselle vaikeakulkuisen vuoristoisen elinympäristön takia. Aina tähän saakka.
Työpaikka kuuden kilometrin korkeudessa
Bhutan on pieni, vain hieman yli 700 000 asukkaan valtio Intian ja Tiibetin välissä. Sen pinta-alasta yli puolet on suojeltu, joten lumileopardeilla ja muilla eläimillä on hyvät mahdollisuudet selvitä täällä tulevaisuudessakin.
Viime vuonna Bhutan aloitti kunnianhimoisen projektin WWF:n tuella. Sen tarkoituksena on kartoittaa koko maan lumileopardien määrä ja liikkuvuus, sekä saaliseläinten tilanne. Tutkimus etenee hyvin ja koko maan kattavan kartoituksen tuloksia odotetaan ensi vuonna.
– Tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme päässeet riistakameroilla ja dna-tutkimuksella kartoittamaan lumileopardien kantoja. Olen niin innoissani. Yhteensä meillä on ollut käytössä 48 riistakameraa, joista olemme menettäneet tutkimuksen aikana vain kuusi, kertoo WWF Bhutanin luonnonsuojelujohtaja Vijay Moktan.
Kartoitus on valtava ponnistus, sillä se maksaa paljon ja vaatii sekä maasto- että analysointitaitoja. Kivikkoisilla vuorenrinteillä viihtyvä lumileopardi nousee helposti jopa kuuden kilometrin korkeuteen. Tästä korkeudesta maailman korkeimman vuoren huipulle, Mount Everestille, on enää pari tuhatta metriä. Tutkijoiden varusteiden on oltava tämän takia asianmukaiset ja riskit on kartoitettava tarkasti. Usean kilometrin korkeudessa esimerkiksi vuoristotaudin oireiden riski on todellinen.
– Yhden kameran viemiseen paikalleen menee työryhmältä 3-4 päivää. Kameran annetaan kerätä tietoja pari kuukautta, jonka jälkeen sen hakemiseen saa varata jälleen usean päivän. Parin kuukauden aikana kameran paristot pitää vaihtaa ainakin kertaalleen. Tämä tarkoittaa jälleen usean päivän reissua, Vijay Moktan laskee.
Buddhalaiset kunnioittavat kaikkea elämää
Riistakameroita asentavissa ryhmissä on WWF:n asiantuntijoita, paikallisia asukkaita ja metsänvartijoita. Paikallisten osallistuminen luonnonsuojelutoimintaan on ensiarvoisen tärkeää. Vuorilla kasvaneina heillä on usein paras tietämys maastosta ja niistä paikoista, joissa lumileopardien ja muiden villieläinten tiedetään elävän. Lisäksi yhteistyö vahvistaa luottamusta metsänvartijoiden, tutkijoiden ja paikallisten välillä.
– Työskentely-ympäristö on palkitseva, sillä bhutanilaiset todella kunnioittavat luontoa ja sen eläimiä. Buddhalaisuuteen perustuvan ajattelun mukaan jopa puun kaataminen on synti, sillä senkin elämää on kunnioitettava, Vijay Moktan kertoo pääkaupunki Thimphussa sijaitsevassa WWF:n toimistossa.
Mies epäröi hetken vastatessaan kysymykseen, mikä on hänen oma arvionsa lumileopardien kokonaismäärästä Bhutanissa. Asiantuntijat kun eivät mielellään spekuloi ennen kuin luotettavaa tutkimustietoa on saatavilla. Ja sitä ollaan vasta hankkimassa.
– Teimme lähes 15 vuotta sitten pienimuotoisen ja vaatimattoman tutkimuksen, jonka varovaisen arvion mukaan meillä olisi noin sata lumileopardia. Olen toiveikas, että tässä kattavassa tutkimuksessa määräksi saataisiin yli sata.
Pörröturkit paljastavat koko Himalajan tilan
Tutkimusta ei tehdä pelkästään pörröisten eläinten laskemisen takia. Lumileopardi on koko Himalajan alueen indikaattorilaji.
– Kun tiedämme tarkemmin, paljonko lumileopardeja on ja missä ne elävät, voimme tehdä luotettavia päätelmiä koko alueen ekosysteemin tilasta, Vijay Moktan kertoo.
Tulosten avulla voidaan esimerkiksi seurata ilmastonmuutoksen vaikutuksia Himalajalla. Tutkijat uskovat, että puurajan noustessa ilmastonmuutoksen seurauksena myös vuoristoisen alpiinisen vyöhykkeen koko ja lumileopardin elinalue pienenevät. Tästä saadaan todisteita seuraamalla lumileopardien elinpiirien muutoksia.
Kansallispuistossa Choki Gueltshenin kollega, metsänvartijoiden tutkimuspäällikkö Tenzin huitaisee kiusaavat hyönteiset hyväntahtoisesti niskastaan. Tenzinin buddhalaisuuteen perustuva moraali on korkea: edes hyttysiä ei tapeta. Hän on on hyvin ylpeä tiiminsä lumileopardityöstä.
– Mikäli emme nyt kartoittaisi lumileopardeja, voisi se tarkoittaa, että koko laji katoaa maailmasta tulevaisuudessa. Kartoituksen tuloksista tiedämme, miten parhaiten suojella lumileopardeja. Sitten tiedämme, pitääkö meidän suojella itse lajia vai esimerkiksi sen saalistamia eläimiä. Minulle onni on sitä, että saan työkseni tutkia eläimiä ja paljastaa jopa aiemmin tuntemattomia lajeja. Olen todella onnellinen, että aivan pian saamme paljon uutta tietoa Himalajan kuninkaasta, Tenzin sanoo.
Teksti: Katja Rönkkö, kuva: WWF