Klikkausaktivismia?
Kirjoitan tämän postauksen kommenttien toivossa. Minua kiinnostaa kuulla mietteitänne omasta nettikanssakäymisestänne järjestöjen (cause) kanssa. Ja ennen kaikkea kuinka saisin teidät keskustelemaan ja kommentoimaan? Jätä kommentti - tietenkin.
Olemme toimistolla pohtineet WWF Suomen presenssiä sosiaalisessa mediassa. Homma sai alkunsa sademetsätiimin halusta herättää keskustelua pelkän tiedon syöttämisen sijaan. Uskon, että keskustelemalla asiat sisäistää paremmin. Kun kerron mitä voit tehdä pelastaaksemme sademetsät haluan, että siitä jää sinulle muistijälki joka kehottaa sinua toimimaan. Keskustelun muistaa lehtijuttua paremmin.
Olemme kevään aikana pohtineet myös palveluita joissa haluamme olla mukana. Koko toimistonlaajuinen blogi on tällä hetkellä kehitteillä. Meillä on myös Youtube-profiili. Harkitsemme nyt useisiin muihinkin palveluihin astumista. Itse odotan innolla josko saisin jakaa kanssanne esityksiäni ja kuviani.
Sain syksyllä yllytettyä viestinnän perustamaan Jaiku-profiilin. Harmikseni Jaikun aika oli kypsä ja antoisat mikroblogikeskustelut ovat nyt siirtyneet Twitteriin ja Qaikuun.Tulisiko WWF Suomen perustaa Twitter-profiili? Jätä kommentti. (Joo, pitäisi)
Palveluvaihtoehtoja pohtiessamme myös Facebook nousi esiin. Sademetsän sankarit operaatiollakin on oma ryhmä naamakirjassa. Liity mukaan
Naamakirjassa on kuitenkin ongelma verrattuna muihin sosiaalisen median kuppikuntiin. Facebookin ryhmissä ei keskustella. Jaikusta tutut ryhmät löytyvät nykyään Qaikusta ja Twitterissä jutustelu kantaa nopeasti maapallon joka kolkkaan.
Facebook-ryhmät toimittavat samaa funktiota kuin 80-luvun Kiss-hihamerkit. Ryhmään kuuluminen on oman identiteetin osoittamista. Ryhmän jäsenyys on status-symboli joka johtaa harvoin toimintaan. Itse en ole lähettänyt Sademetsän sankareille Facebookista edes viestejä. Tiedän kuinka ärsyttävää se on. Minulla on itselläni matala eroamiskynnys kaikista “spämmiryhmistä”.
Washington Postissa on kiinnostava artikkeli tällaisesta klikkausaktivismista:
…Anders Colding-Jorgensen, a psychologist and lecturer on social media at the University of Copenhagen, earlier this year challenged his students to a competition for who could create the most-member-drawing Facebook group. Colding-Jorgensen personally founded “No to Demolition of Stork Fountain,” a group asserting that it would oppose the transformation of the Copenhagen fountain into an H&M clothing store. Within a few days, 300 people had joined; by the end of the week he had 10,000 members. Not a bad effort for a group supporting an entirely fictitious cause…
…Furthermore, anyone who bothered to visit the discussion forum would have seen that; in the forum Colding-Jorgensen had explained that the group was just a social experiment. “But people just went in and joined,” Colding-Jorgensen says. “They didn’t read anything.” …
…What surprised Colding-Jorgensen about people’s behavior on his site was that the group was “in no way useful for horizontal discussions.” Users wanted not to educate themselves or figure out how to save the fountain, but to parade their own feelings of outrage around the cyber-public. - WP: Facebook’s Easy Virtue ‘Click-Through Activism’ Broad but Fleeting
Eli kysykää helppoja tai hankalia. Ehdottakaa. Kehukaa. Hämmästelkää. Vastaamme ja keskustelemme mielellämme ja toivottavasti opimme taas jotain uutta.
Kuulutko sinä facebook-ryhmiin ja jos kuulut oletko ikinä kirjoittanut niiden seinille tai osallistunut ryhmän toimintaan netin ulkopuolella? onko keskustelu ja kommentointi WWF:n tai muiden järjestöjen kanssa mielestäsi mielekästä?
Tässä vielä lisäajatuksia ja ehdotuksia herättämään toimistolla pitämäni Mari Koistisen ja Pirkka Aunolan esityksiin perustuva Törmäyskurssi sosiaaliseen mediaan.
Sampsa
Lisää aiheesta:
Avainsanat: blogi, Ihmiset, Kulutusviidakko, Sosiaalinen media, Toiminta, Yleistä
10. heinäkuuta 2009 kello 15.29
Hei, no kun kerta kommentteja kaipailet, niin kyllähän niitä saa.
FB:n ryhmiin en suurimmaksi osaksi suhtaudu vakavasti. Ne on vähän kuin ne applikaatiot, pientä ajan vietettä ja “oman” profiilin luontia. @WWF:n suunnasta itseäni kiinnostaisi se, että mitä WWF tekee eri puolilla? Mitä yksittäisenä ihmisenä voisi tehdä? Mitä he haluaisitte ihmisten tekevän? Miksi? Onko niin, että teidänkin pitää liittyä kaikkiin palveluihin jotta kattavuus on paras mahdollinen? Teettekö yhteistyötä muiden maiden WWF:n kanssa - vai onko joka maa löytämässä oman klikkausaktivismityylinsä?
WWF:nkin taka-ajatus lie saada kerättyä lahjoitusvaroja toimintaansa — sellaisia mainintoja varmaan ei voi välttää, mutta senkin voi tehdä eri tavoin…
10. heinäkuuta 2009 kello 15.44
Yksittäinen ihminen voi tehdä todella paljon. Ennen pandaporukassa aloittamistani olin aika skeptinen ihmisen mahdollisuuteen vaikuttaa ympäristön tilaan. Olen ollut aivan äimänä todellisista vaikutusmahdollisuuksista. Yritykset ovat esimerkiksi todella herkkiä asiakaspalautteelle. Ympäristövastuukysymysten määrän kasvaminen huomataan johtajatasoilla. Ainakin niissä yrityksissä jotka haluavat säilyttää asiakkaansa. Yrityksiltä kannattaa kysellä, soittaa tai meilata. Hyviä kysymyksiä löytyy kuluttajaoppaastamme http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/sademetsa_kotonasi_netti.pdf
Mitenköhän tuota yritysten kontaktointiin saisi kannustettua? Miten ihmiset tuntisivat olevansa osa suurempaa joukkoa joka saavuttaa tuloksia? sademetsäoperaatiolla oli viime vuonna käynnissä kuukauden sankariteko jossa annoimme ihmisille mahdollisuuden mm. meilata yrityksille ja järjestimme pieniä kilpailuja. Tällaista on toivottu lisää. Ehdotuksia otetaan vastaan…
WWF toimistot toimivat toisistaan itsenäisinä. Joukossa on kuitenkin voimaa ja monet tiimimme tekevätkin tiivistä yhteistyötä toisten samojen asioiden parissa työskentelevien kolleegoidensa kanssa. Itse keskustelen paljon juuri tuon metsäkatoverkoston ja muiden vastuullisen kulutuksen ja tuotannon kanssa toimivien työkavereideni kanssa ja tietysti WWF Indonesian kanssa Borneosta. tavoitteena on, että tätä verkoston voimaa käytettäisiin nykyistä tehokkaammin hyväksi. Eräs esimerkki tästä uudesta suunnasta on tuo meidän kansainvälinen palmuöljypisteytys. kansainvälisen WWF.n ilmastotiimi on WWF.n edelläkävijä sosiaalisen median käytössä. Itse yritän pitää metsätiimin lippua ylhäällä
11. heinäkuuta 2009 kello 22.59
Erinomainen kirjoitus, pistää miettimään. Toisinaan tuntuu että yritykset ja yhteisöt ryntäävät sosiaaliseen mediaan kuten feissariin miettimättä miksi ja mitä sillä tavoittelevat. Itse mietin aika tarkkaan mihin ryhmään feissarissa liityn ja miksi. Osa on niitä hihamerkkejä, toiset taas sellaisia joita tulee seurattua keskustelua toivoen. Ja sitten ne on joissa pitäisi itse keretä alustamaan keskutelua..
Mielestäni on tärkeää että jäsenet voivat osallistua keskusteluun, oli kyse mistä tahansa yhdistyksestä tai järjestöstä. Harmillisesti tätä mahdollisuutta hyödynnetään vain vähän, sekä järjestön että siihen kuuluvien henkilöiden toimesta. Ihan hyvinhän minäkin olisin voinut tehdä aloitteen ja olla yhteydessä tarjoten panostani tai kommenttiani - mutta jotenkin sitä taas tarvitsisi sen sykäyksen.. Kiitos siitä Sampsa 
Olen tykännyt sekä Animalian tavasta lähettää feissarin kautta viestejä (en ole niistä lainkaan häiriintynyt kun eivät turhaan tai toistamiseen viestejä laita) että kuukausittaisesta WWF:n spostikirjeestä. Olen osallistunut livenä ja verkossa - ja jos aika riittäisi niin enhän minä muuta tekisikään