Banaani on noussut yhdeksi eettis-ekologisen kuluttamisen esimerkkituotteista. Mikä olisi paras valinta sademetsien kannalta? Kannattaako maksaa Reiluista banaaneista vai luottaa siihen, että Chiquitan toiminta Rainforest Alliancen puitteissa ottaa ympäristöä riittävästi huomioon? Vai pitäisikö kaukomaiden hedelmä jättää kokonaan hyllyyn?

Oma valintani banaaniostoksilla on ollut viime vuodet helppo: katse ajautuu automattisesti ennemmin Reiluun kuin Chiquitaan. Ostaminen on usein tunnetta, ja pakko myöntää, että se tunne on mukana myös silloin, kun valikoin banaanejani. Tosin ostan banaaneja harvoin, sillä omenoita saa syksyllä kotimaisina ja muuhun aikaan eurooppalaisena luomutuotantona, ja omena on suosikkihedelmäni. Banaani on minulle välipalaa kiireessä ja reissuruokaa.

Tykkään Reiluista banaaneista myös siksi, että ne ovat usein kooltaan pienempiä. Enkä halua ostaa moninkertaisella kilohinnalla muoviin pakattuja mini-Chiquitoja, joita jossain välissä kauppoihin ilmestyi.

Sekä Reilun kaupan viestintäpäällikkö Janne Sivonen ja Suomen Chiquitan PR-toiminnoista vastaava Sanna Tapio ovat saaneet vastailla banaanikysymyksiin usein. Ihmekös tuo, sillä suomalaiset nauttivat paljon banaaneja ja se on hedelmäosastojen tärkeä tuote. Molemmat vakuuttavat, että vaikka banaanien kasvatuksessa on paljon epäkohtia, niin myös eettisesti kestävä viljely on mahdollista.

Banaaniviljelmia kehitetään ja tarkkaillaan

Kaikki Suomeen tulevat Chiquitat tulevat Rainforest Alliance -sertifioiduilta tiloilta. Järjestelmän puitteissa määritellään esimerkiksi kemikaalien käyttöä ja maanhallintaa, ja viljelijöille maksetaan tietyn elintason takaavaa palkkaa. Viljelijöihin ja heidän perheisiinsä kiinnitetään huomiota mm. työturvallisuuden myötä. Sademetsiä ei raivata viljelysten tieltä ja vesistöjä suojellaan.

Reilun kaupan toimintalista viljelmillä on vähintään yhtä pitkä kuin Rainforest Alliancen ja sisältää hyvin samantyylisiä kohtia.

Painotuserona tuntuu olevan se, Reilu kauppa pyrkii voimakkaasti kehittämään monipuolisesti paikallisia yhteisöjä. Viljelijät saavat Reilun kaupan takuuhinnan lisäksi Reilun kaupan lisää, jonka käytöstä yhteisö päättää itsenäisesti, esimerkiksi kaivon tai koulun rakentamiseen.

Maineen merkitys

Chiquitaa painaa kuitenkin historian taakka: suuryhtiön maine ei ole kovin imarteleva.

“Yli sadan vuoden aikana maailma on muuttunut paljon. Varmasti historiassa on tehty virheitäkin, mutta nyt tietysti pyritään tekemään oikeita ratkaisuja. Yhteistyö Rainforest Alliancenkin kanssa alkoi jo vuonna 1992″, Chiquitan Sanna Tapio muotoilee.

Suomessa kymmenvuotista taivalta tänä vuonna juhlistava Reilu kauppa sen sijaan on saavuttanut positiivisen imagon. Siihen kuuluvat myös toiminnan vaikutuksista kerrotut tarinat. Kuten Janne Sivosen kertomus:

“Kollegani oli Ecuadorissa paikalliselta viljelijältä kysynyt, miten Reilu kauppa näkyy hänen tilallaan. Viljelijä oli vastannut, että elämä palasi tilalle: sinne tulivat sammakot ja käärmeet”, Sivonen kuvailee.

Ottamassani kuvassa Janne Sivonen, Sanna Tapio ja tutut hedelmät.

Reilu ei ole automaattisesti luomua

Moni sotkee helposti Reilun kaupan ja luomun toisiinsa. Vaikka ne usein kulkevat yhtä matkaa, niin Reilut banaanit eivät ole yleensä luomuja.

Luomuviljellyn banaanin tuotantoa pidetään monin paikoi haasteellisena, sillä banaani on arka kasvitaudeille ja tuhohyönteisille. Samoin vedotaan siihen, että banaani nykykulutusmäärillä ei luomuviljelmiltä saataisi tarvittavan suuria satoja, vaan viljelytilaa jouduttaisiin raivaamaan metsistä.

Mahdotonta banaanin luomuviljely ei kuitenkaan ole. Reilun kaupan tuottajia rohkaistaan luomuun, ja he saavat siitä paremman korvauksen.

Myös Chiquitalla on  ns. sopimusviljelijöiden luomutiloja, ja muissa Pohjoismaissa myydään yhtiön luomubanaaneja.

Halpa hinta on monen tekijän summa

Kaupassa banaanit ovat hyvin esillä, ja hintakin tuntuu kovin alhaiselta eksoottiselle hedelmälle. Miten banaani, sekä Reilun kaupan tarralla että Chiquitalla varustettuna, voi olla niin edullista?

Janne Sivonen vastaa toteamalla tuotteen hinnanmuodostuksen olevan hyvin monimutkaista.

“Hyvin toimiva logistiikka eli kuljetusketjun toimivuus on tietysti ratkaisevassa osassa. Tuotantopäässä tapahtuvat seikat eivät juuri vaikuta siihen, mikä on lopullinen hinta vähittäiskaupassa. Siis se, että tuottajat saavat vähän enemmän korvausta työstään, ei juuri näy suomalaisessa kaupan hyllyssä”, Sivonen toteaa.

“Lisäksi banaani ei ole sesonkituote, vaan sitä on saatavilla jatkuvasti”, Chiquitan Sanna Tapio jatkaa.

Kaukoruuan ongelmallisuus

Sademetsienkin suojelun kohdalla puhutaan usein lähiruuan suosimisen merkityksestä. Banaani on kaukomaiden kasvatti, joten onko sen popsiminen haitaksi sademetsille?  Toisaalta kasviksiin ja kauempaakin tuotaviin hedelmiin painottuva ravinto on parempi vaihtoehto kuin lihan nauttiminen.

Ja elintarvikkeiden kohdalla ilmastojalanjälkeä kasvattaa merkittävästi esimerkiksi se, noutaako ruokakassinsa omalla autolla kilometrien päästä vai lähikaupasta kävellen.

“Kuljetusten ja pakkausten osuus raaka-aineiden ja valmiiden elintarvikkeiden kokonaisympäristövaikutuksista ei ole kovin suuri. Tuotteiden kuljetusmatkojen vertailemisen sijaan kuluttaja voi vähentää ympäristövaikutuksia esimerkiksi valmistamalla enemmän ruokaa kerralla, pakastamalla ja lämmittämällä mikroaaltouunissa sekä kiinnittämällä huomiota omaan kaupassa asiointiin”, todetaan MTT:n tiedotteessa Miten syödä ympäristöä säästäen.

Ruokavalinnoista juttelin Sivosen ja Tapion kanssa, ja se onkin jo oman blogitekstinsä aihe, joten palaan niihin vielä myöhemmin tässä blogissa.

Samoin käsittelen vielä sitä, pitäisikö lainsäädännöllä vaikuttaa enemmän kulutukseemme vai luottaa serifikaatteihin ja vapaaehtoisiin järjestelmiin, joita Rainforest Alliance ja Reilu kauppa edustavat.

Banaaneista ja muista ruokavalinnoista voi lukea lisää WWF:n Sademetsä kotonasi -oppaasta (pdf).

Mari

Lisää aiheesta:

• Kokonaan vihreää kännykkää ei vielä ole
• Lihat ja soijat lautasella
• Pääsiäissaaren koululaiskonferenssi uutisoi sademetsiä
• Ruokaa läheltä vai kaukaa
• Luonnonkuituinen puuvillakin kuluttaa luontoa

Avainsanat: Ekologisuus, Elintarvikkeet, Kehitysmaat, Kulutus, Vastuullisuus, Ympäristö

Tämä artikkeli on julkaistu tiistaina 17. helmikuuta 2009 kello 10.23 ja sen aiheena on Uncategorized. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.