Kirjoitan tämän postauksen kommenttien toivossa. Minua kiinnostaa kuulla mietteitänne omasta nettikanssakäymisestänne järjestöjen (cause) kanssa. Ja ennen kaikkea kuinka saisin teidät keskustelemaan ja kommentoimaan? Jätä kommentti - tietenkin.
Olemme toimistolla pohtineet WWF Suomen presenssiä sosiaalisessa mediassa. Homma sai alkunsa sademetsätiimin halusta herättää keskustelua pelkän tiedon syöttämisen sijaan. Uskon, että keskustelemalla asiat sisäistää paremmin. Kun kerron mitä voit tehdä pelastaaksemme sademetsät haluan, että siitä jää sinulle muistijälki joka kehottaa sinua toimimaan. Keskustelun muistaa lehtijuttua paremmin.
Olemme kevään aikana pohtineet myös palveluita joissa haluamme olla mukana. Koko toimistonlaajuinen blogi on tällä hetkellä kehitteillä. Meillä on myös Youtube-profiili. Harkitsemme nyt useisiin muihinkin palveluihin astumista. Itse odotan innolla josko saisin jakaa kanssanne esityksiäni ja kuviani.
Sain syksyllä yllytettyä viestinnän perustamaan Jaiku-profiilin. Harmikseni Jaikun aika oli kypsä ja antoisat mikroblogikeskustelut ovat nyt siirtyneet Twitteriin ja Qaikuun.Tulisiko WWF Suomen perustaa Twitter-profiili? Jätä kommentti. (Joo, pitäisi)
Palveluvaihtoehtoja pohtiessamme myös Facebook nousi esiin. Sademetsän sankarit operaatiollakin on oma ryhmä naamakirjassa. Liity mukaan
Naamakirjassa on kuitenkin ongelma verrattuna muihin sosiaalisen median kuppikuntiin. Facebookin ryhmissä ei keskustella. Jaikusta tutut ryhmät löytyvät nykyään Qaikusta ja Twitterissä jutustelu kantaa nopeasti maapallon joka kolkkaan.
Facebook-ryhmät toimittavat samaa funktiota kuin 80-luvun Kiss-hihamerkit. Ryhmään kuuluminen on oman identiteetin osoittamista. Ryhmän jäsenyys on status-symboli joka johtaa harvoin toimintaan. Itse en ole lähettänyt Sademetsän sankareille Facebookista edes viestejä. Tiedän kuinka ärsyttävää se on. Minulla on itselläni matala eroamiskynnys kaikista “spämmiryhmistä”.
Washington Postissa on kiinnostava artikkeli tällaisesta klikkausaktivismista:
…Anders Colding-Jorgensen, a psychologist and lecturer on social media at the University of Copenhagen, earlier this year challenged his students to a competition for who could create the most-member-drawing Facebook group. Colding-Jorgensen personally founded “No to Demolition of Stork Fountain,” a group asserting that it would oppose the transformation of the Copenhagen fountain into an H&M clothing store. Within a few days, 300 people had joined; by the end of the week he had 10,000 members. Not a bad effort for a group supporting an entirely fictitious cause…
…Furthermore, anyone who bothered to visit the discussion forum would have seen that; in the forum Colding-Jorgensen had explained that the group was just a social experiment. “But people just went in and joined,” Colding-Jorgensen says. “They didn’t read anything.” …
…What surprised Colding-Jorgensen about people’s behavior on his site was that the group was “in no way useful for horizontal discussions.” Users wanted not to educate themselves or figure out how to save the fountain, but to parade their own feelings of outrage around the cyber-public. - WP: Facebook’s Easy Virtue ‘Click-Through Activism’ Broad but Fleeting
Eli kysykää helppoja tai hankalia. Ehdottakaa. Kehukaa. Hämmästelkää. Vastaamme ja keskustelemme mielellämme ja toivottavasti opimme taas jotain uutta.
Kuulutko sinä facebook-ryhmiin ja jos kuulut oletko ikinä kirjoittanut niiden seinille tai osallistunut ryhmän toimintaan netin ulkopuolella? onko keskustelu ja kommentointi WWF:n tai muiden järjestöjen kanssa mielestäsi mielekästä?
Tässä vielä lisäajatuksia ja ehdotuksia herättämään toimistolla pitämäni Mari Koistisen ja Pirkka Aunolan esityksiin perustuva Törmäyskurssi sosiaaliseen mediaan.
Sampsa