Järjestöt: Durbanin ilmastokokouksen väsytystaistelu päättyi laihaan sopuun
Durbanin historiallisen pitkäksi venynyt ilmastokokous päättyi kompromissiin sunnuntaina 11. joulukuuta. Kioton sopimuksen jatkosta ja uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen tiekartasta saatu päätös jäi sisällöltään tyhjäksi. Suomalaiset kehitys- ja ympäristöjärjestöt korostavat, että ilmastotoimilla on kiire.
EU ja ryhmä muita maita päätti Durbanissa Kioton sopimuksen jatkosta. Kioto on toistaiseksi ainoa teollisuusmaita päästövähennyksiin velvoittava sopimus, ja sen ensimmäinen kausi päättyy ensi vuonna.
Jatkokaudesta sovittiin yhdennellätoista hetkellä, mutta jatkon pituus jäi auki. Järjestöt ovat huolissaan, että Kiotoa seuraavan uuden kansainvälisen ja laillisesti sitovan ilmastosopimuksen toimeenpano todennäköisesti lykkäytyy 2020-luvulle. Tällöin on vaarana, että globaaleja päästöjä ei saada käännettyä laskuun ajoissa.
“Ilmastonmuutos karkaa käsistä, ellei päästöjä käännetä laskuun vuoteen 2015 mennessä. Jokainen hukattu hetki lisää ilmastonmuutoksen inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia”, sanoo kehityspoliittinen asiantuntija Tuuli Hakkarainen Kepasta.
EU:n, vähiten kehittyneiden maiden ja pienten saarivaltioiden yhteinen tahto neuvotteluissa loi painetta ratkaisun aikaansaamiseksi. EU:n ja Intian viime hetkellä löytämä yhteinen sävel ilmasto-oikeudenmukaisuudesta sinetöi sopimuksen.
Kokouksen lopputulos jättää useita tärkeitä kohtia auki. Sitovia päätöksiä esimerkiksi siitä, miten eri maiden päästörajoja kiristetään, ei Yhdysvaltojen ja muiden jarruttajamaiden takia saatu kirjattua.
Nykyiset päästövähennykset eivät riitä
Järjestöt ovat pettyneitä kunnianhimon puutteeseen ilmastopäästöjen vähentämisessä. Nykyisten päästöjen vähennyslupausten ja ilmastotieteen vaatimusten välillä on valtava kuilu, eikä Durbanissa tehty päätöksiä käytännön toimista, joilla kuilu voitaisiin kuroa umpeen.
Kioton jatko on globaalien päästöjen kannalta laiha lohtu: Yhdysvallat ei ole ratifioinut sopimusta, ja jatkokauden ulkopuolelle jäivät myös Kanada, Japani ja Venäjä. Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että päästöjä on leikattava nyt, jos halutaan etteivät ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt karkaa käsistä.
“Kaikkien teollisuusmaiden on sitouduttava suurempiin päästövähennyksiin ennen seuraavaa kokousta Qatarissa. Esimerkiksi Suomen on sitouduttava 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä”, painottaa WWF:n ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas.
Järjestöjen mukaan leikkaukset on toteutettava oikeudenmukaisesti: teollisuusmaiden on kannettava päävastuu ja köyhimpien kehitysmaiden tavoitteiden tulee perustua vapaaehtoisuuteen.
Ilmastorahoituksen lupaukset lunastettava
Vihreän ilmastorahaston toimeenpanosta Durbanissa tehty päätös ei anna aihetta juhlaan. Rahaston kautta on tarkoitus kanavoida merkittävä osa teollisuusmaiden lupaamasta sadan miljardin dollarin ilmastorahoituksesta kehitysmaille.
“Rahasto on nyt pelkkä kuori, koska siltä puuttuvat edelleen varat. On valtava pettymys, että konkreettiset rahoituslähteet, kuten kansainvälisen laiva- ja lentoliikenteen päästömaksut, tiputettiin sopimustekstistä”, sanoo Kirkon Ulkomaanavun ilmastonmuutosasiantuntija Aino Pennanen.
Rahoitus on edellytys sille, että maailman köyhät voivat selviytyä ilmastonmuutoksen haasteista, joita he itse eivät ole aiheuttaneet.
Järjestöt ovat kuitenkin tyytyväisiä siihen, että Suomi toimi kokouksessa rakentavasti. Samaa tekemisen meininkiä kaivataan myös kansallisiin ilmastotoimiin. Hallitusohjelmaan kirjattu ilmastolaki tulisi saattaa voimaan ensi vuoden aikana, järjestöt vaativat.
Etelä-Afrikan Durbanissa 28.11.–9.12.2011 järjestettyä YK:n ilmastokokousta seurasivat Greenpeace, Kansalaisten maailmannäyttämö -verkosto, Kehys, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa, Kirkon Ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi ja ilmasto.org-sivusto.
Yhteenveto ympäristö- ja kehitysyhteistyöjärjestöjen tavoitteista Durbanin ilmastokokoukselle