Taistelu kuonoista ja käpälistä
Pieni jauhepussi vaihtaa omistajaa Vietnamissa hanoilaisessa perinteisen lääketieteen myymälässä. Jauhe on tuoreena jauhettua ja siksi hyvin kallista. Ostaja on juuri maksanut muutamasta grammasta sata euroa, mutta on kauppaan hyvin tyytyväinen. Jauhe on sarvikuonon sarvea ja ostaja uskoo sen parantavan syöpää.
Norsunluu, tiikerinkäpälät ja -luut sekä sarvikuonon sarvi ovat osa yhtä maailman suurinta laitonta kauppaa, salametsästysbisnestä. Kauppa kasvaa jatkuvasti ja esimerkiksi Etelä-Afrikassa on tapettu tänä vuonna ennätysmäärä 455 sarvikuonoa. Ahdingossa ovat myös kaikki jäljellä olevat 3 200 tiikeriä ja uhanalainen aasiannorsu.
Suuri osa uhanalaisten lajien osilla käytävästä kaupasta perustuu ikivanhoihin uskomuksiin. Etenkin Kiinassa ja Vietnamissa usko eläinten osien parantavaan ja onnea tuovaan voimaan on suuri. Sarvikuonon sarven parantavista vaikutuksista on tehty myös laboratoriotutkimuksia, joissa parantavuuden on todettu olevan pelkkä myytti. Sarvi koostuu pääosin keratiinista eli samasta rakennusaineesta, kuin ihmisen kynnet ja hiukset.
Apinaturkki ja merihevospillereitä Suomen rajalla
12 tuntia sitten sarvijauhe oli vielä osa isoa suippohuulisarvikuonon sarvea, joka oli pakattuna tiiviiseen laatikkoon. Lentokentällä sarvi odotti matkaansa kohti Vietnamin jälleenmyyjiä, kuten erästä pientä hanoilaista lääkemyymälää.
Laiton villieläinkauppa kipuaa huumekaupan ohella yhdeksi maailman rahakkaimmista laittomista kaupanaloista. Sarvikuonon sarven hinta ylittää joidenkin arvioiden mukaan jopa kokaiinin hinnan. Suurin osa laittomasta villieläinkaupasta käydään Afrikan ja Aasian välillä, mutta aika ajoin tulli saa kiinni CITES-sopimuksen alaisia tuotteita myös Suomen rajoilla.
Krokotiilin kallo, apinaturkki, pythoninnahkavyö, merihevosta sisältäviä pillereitä ja valaan lihaa. Tullihallituksen tulliylitarkastaja Jarkko Keskisen koneelta löytyvän listan tuotteissa vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana. Listalta löytyvät ne uhanalaisista eläimistä ja -kasveista tehdyt tuotteet, jotka tulli on takavarikoinut rajoilla. Listasta huolimatta tilanne Suomessa on kansainvälisesti vertaillen hyvä.
”Luulen, että ihmiset yhä paremmin tietävät mikä on kiellettyä. Tällä hetkellä tullin haaviin jää alle 20 tapausta vuodessa kun viisi vuotta sitten luku oli yli 30. Usein kyseessä on turisti, joka tuo tuliaisena esimerkiksi käärmeennahkabootsit”, Keskinen kertoo.
Keskinen ei ole uransa aikana törmännyt esimerkiksi sarvikuonon sarvijauheeseen.
”Norsunluutuotteisiin tullivirkailijat törmäävät silloin tällöin, mutta se on vähentynyt paljon viime vuosina. Viisi vuotta sitten oli myös useita tapauksia, joissa Afrikassa metsästyssafarilla olleet venäläiset kuljettivat Suomen kautta ampumiansa eläimiä metsästysmuistoina Venäjälle”, Keskinen sanoo.
Sarvet häviävät museoiden seiniltä
24 tuntia sitten sarvi oli pakattu huolellisesti ruskeaan laatikkoon ja laatikko oli lastattu lentokoneeseen yhdellä Mosambikin lentokentistä. Samaan aikaan Etelä-Afrikassa salametsästyksen vastainen partio löysi sarvettoman sarvikuonon ruhon akaasiapuun alta.
Myös Suomessa jää silloin tällöin kiinni henkilöitä, jotka tekevät kauppaa laittomilla eläintuotteilla.
”Pari vuotta sitten Intian Interpol pyysi selvitystä eräästä kalastusalan yrityksestä. Tutkinnassa kävi ilmi, että useissa Suomessa toimivissa alan yrityksissä oli jo vuosia myyty uhanalaisten eläinten osia sisältäviä perhoja ja muita tarvikkeita. Kotietsinnöissä löytyi muun muassa uhanalaisen viidakkokukon höyheniä sekä mustakarhun, suden ja jopa jääkarhun osia”, Keskinen kertoo.
36 tuntia sitten sarvi matkasi kuorma-auton kyydissä kuoppaisella tiellä kohti Mosambikin rajaa. Salametsästäjät huokaisivat, sillä riski kiinnijäämisestä oli siirtynyt bisneksen seuraavalle portaalle.
Kauppa sarven ympärillä on niin rahakasta, että se ei rajoitu pelkästään luonnonvaraisiin eläimiin. Alkuvuodesta varkaat saivat saksalaisen Offenburgin museon seinältä alas suippohuulisarvikuonon pään. Muutamassa minuutissa lahjoituksena saadusta päästä oli sahattu sarvet irti. Varkauksien takia useissa museoissa sarvet onkin korvattu kopioilla. Myös eläintarhat ovat ottaneet käyttöön miljoonia maksavia turvajärjestelmiä pitääkseen sarvikuonot turvassa.
Epätoivo voi ajaa metsästysremmiin
47 tuntia sitten sarvea sahattiin irti sarvikuonon valtavasta päästä pimeässä illassa. Kymmenessä minuutissa sarvi oli sahattu irti ja eläimen ruho jäi makaamaan akaasiapuun alle.
Salametsästysketjussa isoimpia rahoja eivät kääri metsästäjät tai lopputuotteen myyjät, vaan usein aasialaiset bisnestä pyörittävät järjestäytyneet rikolliset. Bisnes on rahakasta myös tietyille korruptoituneille hallinnon ja valvonnan tahoille Afrikassa.
”Sarvijauheen loppuhinnasta ehkä jokunen promillen osa on päätynyt itse metsästäjälle. Silti rahasumma on merkittävä paikalliseen tulotasoon nähden. Iso elätettävä perhe ja vaikkapa huono satovuosi voivat ajaa kyseenalaisiin metsästysremmeihin ison rahan toivossa”, kertoo WWF Suomen kansainvälisen kehityksen päällikkö Sami Tornikoski.
Ratkaisut salametsästyksen kitkemiseen eivät ole helppoja. Paikallisella tasolla WWF tekee yhdessä muiden kumppanien kanssa töitä kestävien elinkeinojen löytämiseksi, jotta rikollisuuteen ei tarvitsisi turvautua.
”Edistämme esimerkiksi kestävää matkailua, jolloin paikalliset ymmärtävät luontoarvojen merkityksen konkreettisesti”, Tansaniassa asunut ja paikallisten kanssa töitä tehnyt Tornikoski sanoo.
Kansainvälisiin sopimuksiin vaikuttaminen on tärkeä osa salametsästyksen vastaista työtä. Neuvotteluissa WWF tuottaa ja välittää valtiojohdoille viimeisintä tietoa salametsästyksestä ja sen ratkaisuista.
”Kun laittomia elinkeinoja, kuten salametsästystä kitketään, pitää muistaa, että niiden tilalle tarvitaan vaihtoehtoisia elinkeinoja. Päättäjien tulee ymmärtää tämä ja suunnata varoja kestävien elinkeinojen luomiseen. Ratkaisuja haettaessa salametsästysongelmaa pitää siis katsoa monilta eri kanteilta”, Tornikoski sanoo.
48 tuntia sitten suippuhuulisarvikuono oli keskittynyt mehevien lehtien hamuamiseen eteläafrikkalaisen savannin pimeässä illassa. Sillä on loistava hajuaisti ja kuulo, mutta surkea näkö, jonka takia se ei huomannut, että sitä lähestyttiin hiljaa. Sen elämä loppui laukaukseen, joka säikäytti akaasiapuun linnut parvena ilmaan.
_____________________________________________
Aasiassa uskotaan sarven taikavoimiin
Sarvikuonon sarvea on käytetty perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä vuosisatojen ajan. Vuonna 1993 Kiinan terveysministeriö poisti sarven viralliselta lääkeainelistalta, mutta uskomukset sen parantavaan voimaan elävät edelleen vahvoina.
Viime vuosina useat perinteisen kiinalaisen lääketieteen opettajat ovat ilmoittaneet vastustavansa sarven käyttöä. Myös Suomen kiinalaisen lääketieteen yhdistyksessä uhanalaisen lajin käyttö lääkkeenä tyrmätään.
”On aivan järkyttävää, että uhanalaisia lajeja metsästetään lääkekäytön takia”, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Tutteli Hammerman.
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen asiantuntija Birgit Utriainen opiskeli kiinalaista lääketiedettä 80-90 -lukujen vaihteessa Yhdysvalloissa.
”Opiskeluaikanani sarvikuonon sarvijauheesta ei opetettu. Vanhassa oppikirjassani, joka on painettu 1986, sen ominaisuuksista vielä opetetaan, mutta uudemmassa kirjassa kerrotaan jo sarvikuonon uhanalaisuudesta”, Utriainen kertoo.
Sarven on uskottu tuovan parannuksen muun muassa syöpään. Kiinalaisen lääketieteen vanhojen oppikirjojen mukaan sarvi on kylmä substanssi, jonka tarkoituksena on poistaa kehosta kuumuutta. Sitä on käytetty muun muassa verenvuodon lopettamiseen tai korkean kuumeen laskemiseen. Sijaistuotteeksi on mainittu vesipuhvelin sarvi.
Nykyään sarven ei uskota pelkästään helpottavan vakavampia sairauksia: uusien tietojen mukaan Aasiassa sarvijauhetta on alettu käyttää myös itse aiheutetun krapulan hoitamiseen.
Teksti: Katja Rönkkö