Myrskyn jälkeen
Päivitän vartin välein neljän ystäväni Facebook-sivuja. He ovat kaikki New Yorkissa — niin on myös Sandy-hurrikaani. Yksi ystävistäni kertoo statuksessaan täyttäneensä ammeen vedellä, toinen on ladannut vara-akkuja kodin elektroniikkaa varten. Kaikki ovat hamstranneet kynttilöitä ja ruokaa. Uutiset kertovat veden nousseen New Yorkin alueen ydinvoimaloissa jo pari metriä.
Heinäkuussa eräs toinen ystäväni koki hirmumyrskyn Atlantic Cityssä. Hän kyyhötti meren päälle rakennetun talon myrskyssä huojuvassa rappukäytävässä yksin, kun perheen muut jäsenet olivat toisaalla. Tilanne oli vakava: talon katto irtosi osittain ja ikkunat hajosivat. Vesi kohisi alla, taivas mylläsi pään päällä ja kodin irtaimisto lenteli kuin tavarat olisivat painottomia.
Lomailin maaliskuussa Thaimaassa. Erään päiväretken päätteeksi saimme kuulla, että alueelle oli annettu tsunamivaroitus. Kohta kaikki resortin vieraat istuivat reput pakattuina, lenkkarit jalassa, kännykät, läppärit ja iPadit kourassa uutissivustoja päivittäen. Meillä ei ollut missään vaiheessa mitään vaaraa, mutta se että joutuu vakavissaan miettimään, kuinka saa parivuotiaansa ehjänä vuorenrinnettä ylös, panee asiat uuteen tärkeysjärjestykseen.
Luonnon voimat ovat muistuttaneet itsestään monta kertaa tänä vuonna. Emme usein usko ennen kuin itse näemme ja koemme. Myös ilmastonmuutoksen edessä uskomme vasta, kun omat varpaat kastuvat.
On ollut kiinnostava seurata ystävien statuspäivitysten sisältöä Facebookissa ennen ja jälkeen hurrikaanien: arkiset pikkuongelmat katoavat elämästä myrskytuulten mukana pitkäksi aikaa. Joku saattaa muuttaa elämänsä suuntaa tai vaihtaa ammattia saatuaan katastrofielokuvaolosuhteissa kyyhötettyään elämälleen uuden tärkeysjärjestyksen.
Minusta on oikein, että luonto näyttää meille voimaansa, olemmehan me koko upean luomakunnan rinnalla vain tuholaisia, jotka ottavat antamatta mitään takaisin. Planeettamme olisi paljon kauniimpi ilman meitä, eikä häikäilemättömyyttämme sitä kohtaan voi usein ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisi.
Kirjoittamalla blogiani koen antavani ihmisille helppoja vaihtoehtoja kestävämmän elämäntyylin löytämiseen ja hahmottamiseen, mutta suurten luonnonmullistusten rinnalla oma toiminta tuntuu yhdentekevältä. Muutama bitti tai blogaus sinne tai tänne on aika sama siinä vaiheessa, kun vedenpinta vyöryy Manhattanille ja uhkaa ydinvoimaloita.
Kaikesta huolimatta yksilön toiminta on kuitenkin avainasemassa. Jotta saamme aikaan uusia lakeja ja toimintamalleja, tarvitaan yksittäisiä ihmisiä aloitteineen edistämään muutosten aikaansaamista — onpa kyse sitten ydinvoimaloiden sijoittamisesta tai ihmisen toiminnan vaikutuksesta ilmaston muutokseen. Joskus se vaatii myrskyssä kyhjöttämistä, että oma agenda selkenee.
Työskennellessäni Ylen ympäristökoordinaattorina mietin, kuinka yhtiö voisi toimia ekologisemmin. Pian saimme Euroopan ensimmäisenä yleisradioyhtiönä WWF:n Green Office -sertifikaatin. Sen jälkeen eräs toinenkin iso tv-yhtiö lähti tavoittelemaan samaa. Esimerkkiä tarvitaan niin työpaikoilla, kaveripiirissä, koulun pihalla kuin politiikassa. Jonkun on aina oltava muutoksen edessä se ensimmäinen, mikset se olisi sinä?
Noora Shingler on kestävästä elämäntavasta ja ympäristöasioista kiinnostunut helsinkiläinen toimittaja.